Erään asiakkaan kokemus Pohteen säästötoimista Oysissa

Menin sovitusti vatsanahkojen leikkaukseen lihavuusleikkauksen jälkeiseen toimenpiteeseen 26.2.2024. No, leikkaus tehtiin ja aloin hyvin toipumaan leikkauksesta kahden dreenipussin kanssa. Seuraavana aamuna nuori nainen, leikannut plastiikkakirurgiaan erikoistuva lääkäri aukaisi siteet ja huomasi napaompeleen irronneen ja niiltä seisomilta kesken kierron lääkäri pyysi steriilit käsineet ja lankaa, joilla ompeli uudestaan pari tikkiä ja sulki haavan sidoksilla. Samalla päätti, että joudan kotiin toipumaan. Tunsin itse, etten olisi vielä kotiutuskuntoinen, mutta enpä uskaltanut sanoa sitä lääkärille. Kiireesti ohjeistukset ja kotiin.

Meni pari vuorokautta kotona ihan hyvin, mutta vähitellen alkoi vatsan seutu kipeytyä ja dreenit falskata. Pussit täyttyivät ilmasta ei eritteestä, mikä olisi pitänyt tulla leikkausalueelta pois. Sitten nousi kuume 39 pintaan. Kotisairaanhoidon hoitajien toimesta taksilla päivystykseen ja sieltä ambulanssilla takaisin Oysiin. Yhteispäivystyksessä oli päivystämässä sama nainen, joka leikkasi minut ja kertoi minulla olevan napaongelman. Osastolla yöhoitaja ja muutkin hoitajat ihmettelivät ilman tulemista dreeniaukoista ja navasta, ja lämpö oli myös korkea antibioottitiputuksesta huolimatta. Kierrolla sanoin toiselle plastiikkakirurgille, että en ole eläissäni kuullut, että navasta kuuluu pfuuf. Hän vastasi, ettei sellaista kuuluisikaan kuulua. Minua tutkittiin niin verestä kuin ultraäänellä vatsan seutua. Pitkin hampain myönsivät, että pitää tehdä uusi leikkaus, korjata dreeniaukkoja ja laittaa napa uudestaan kiinni.

Niin sitten tehtiin ja aloin pikkuhiljaa kovan suonen sisäisen lääkinnän ja nesteytyksen ansoista toipua. Kuuden vuorokauden päästä taas kotiutettiin. En ehtinyt olla kuin vuorokauden kotona, kun ripuloin, ja lämpö nousi 40 pintaan. Niinpä taas ambulanssilla Oulaskankaan kautta Oysiin.
Pahaksi onneksi sattui taas olemaan sama nainen yhteispäivystyksessä päivystämässä ja hän alkoi keljuilemaan, että lopetetaan tämä alituinen tuleminen tänne päivystykseen, kun minä päivystän. Katsoin häntä hyvin pahasti silmiin ja viestitin, etten sinne huvikseni mene. No hyvin sitten kuitenkin toimi niin kuin pitääkin ja määräsi ultraäänitutkimuksen, keuhkokuvat, verikokeet ja virtsanäytteen. Niin sitten tehtiin. Kovan nesteytyksen ja antibiootin avulla aloin sen verran toipua, että pystyin syömään myös suun kautta. Ripulointi vain jatkui ja sanoin siitä myös hoitajalle. Hoitaja syytti minua tiedottamisen puutteesta asian suhteen tullessani sairaalaan. En ollut vielä tarpeeksi toipunut, että olisin puolustautunut kovasta kuumeesta, mikä laittoi minut huonoon kuntoon. Pikkuhiljaa tutkimukset tehtiin ja mitään ei löytynyt vatsan alueelta, keuhkoista, ei virtsasta. Ripulointi jatkui ja kerroin siitä myös hoitajalle, mutta siihen ei sen kummemmin reagoitu. Tuli lauantaiaamu, ja hoitaja kyseli, miten jaksellaan. Sanoin, että muuten hyvin, mutta edelleen ripuloin. Siihen taas sama syytösten tulva kuin edellisenä aamuna, mutta silloin kivahdin, että pystytkö sinä toimimaan järkevästi 40 asteen kuumeessa ja huonossa kunnossa? Siihen loppui syyttely ja hoitaja palasi kansliaan tuumaamaan, mitä minun kanssani tehdään. Tovin kuluttua hän palasi ja sanoi, että minut siirrettiin eristykseen. Siinä vaiheessa heilläkin sytytti ja he ottivat ulostusnäytteen. Se tutkittiin ja sieltä löytyi noroviruksen aiheuttama vatsatauti. Sitten alkoikin hoitaja paniikinomaisesti kyselemään, että pärjäisinkö kotona vointini puolesta. Heillä oli kiire saada minut pois osastolta, koska noroviruksen aiheuttama vatsatauti on erittäin herkästi tarttuvaa. Siinä selviteltiin kotiolosuhteita ja lopulta kotiuduin kotiin. Kotona sitten desinfioinnit wc:ssä käynnin jälkeen, ja tehostettu käsien pesu ja desinfiointi myös puolisolla.

Entä miten tällaiseen tilanteeseen tultiin? Sanon suoraan, että hutiloimalla ja kiireellä. Myös Pohteen älyttömät säästötoimet niin leikkaukseen käytettävistä dreenipusseista kuin lääkityksestä. Astmaatikon ja allergikon on otettava aina omat lääkkeet mukaan. Myös naisilla hormonikorvaushoitoa vaativat lääkkeet mukaan. Ruoka tulee Oysiin jostain Ruskon suurtalouskeittiöstä ja ruuassa säästetään niin paljon kuin suinkin. Lounaalla ei ole jälkiruokaa; ainoastaan päivällisellä jotain sinne päin ja halvalla. Tukielinkirurgia on kovasti kuormittunutta, ja mikäli jotain poikkeavaa sattuu kahden osaston välillä, niin henkilökunta on ihan sekaisin. Niin kävi minunkin tapauksessani, jossa toisella osastolla oli ilmennyt noroa ja osaston sulku viikonlopuksi meni sekaisin. Sieltä minä myös sen jostain syystä sain, siis norotartunnan. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja olen saanut sellaisen opetuksen, että työ tehdään kunnolla ja potilas/asiakas on aina ykkönen. Työtä tehdään potilaan/asiakkaan parhaaksi. Kiireellä ei saada aikaan muuta kuin sutta ja sekundaa ja se pitää edelleen paikkaansa.
Lopulta kaikki hyvin, mutta Luoja varjele minua joutumasta uudestaan tällaiseen.

Pirjo Vähäkuopus
Oulainen