EU:n ennallistamisasetus uhkaa kotimaista ruokaturvaa
EU:n komissio lähetti kesäkuun 22. päivänä eräänlaisen juhannusterveisen, kun se jätti esityksen unionin laajuisesta luonnon ennallistamisasetuksesta. Kokonaisuus tulee aiheuttamaan taatusti harmaita hiuksia suomalaisille maa- ja metsänomistajille.
Esityksen julistukselliset tavoitteet ovat sinänsä yleviä ja kannatettavia, kuten aina. Lainsäädännön avulla pyritään muun muassa kääntämään pölyttäjien määrät nousuun, ennallistamaan metsäojitusten haittavaikutuksia ja vapauttamaan jopa 25 000 kilometriä virtavesiä ympäri Eurooppaa.
Käytännön tasolla tämä tarkoittaa Suomelle muun muassa sitä, että kokonaisuudessaan jopa 2,2–8,7 miljoonaa hehtaaria maamme pinta-alasta esitetään ennallistettavaksi luonnontilaiseksi. Havainnollistus on paikallaan. Pienimmillään tämä tarkoittaa noin Kainuun kokoista aluetta, suurimmillaan yhteensä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Savon kokoista aluetta. Jokainen ymmärtää, että ennallistamisen piiriin tulisi hajautettunakin valtavat määrät maa- ja metsätaloutemme kannalta kriittisen tärkeää pinta-alaa.
Asetuksessa pyritään vuoteen 2050 mennessä ennallistamaan entistä suurempia osia määrätynlaisia luontotyyppejä. Oikeudellisesti sitovat tarkasteluvuodet ovat jo kuitenkin paljon aikaisemmin, eli vuosina 2030 ja 2040. Mikäli tavoitteisiin ei pystytä, niin jäsenmaiden on ennallistettava jo käytössä olevaa maata.
Laskennallisesti vuosittaiset kustannukset Suomelle on arvioitu lähes miljardin euron luokkaan. Samalla komission virkamiehet ovat arvioineet, että lähes miljardin kustannuksella Suomi saisi laskennallisesti kymmenen miljardin euron hyödyt takaisin. Arvioissa on havaittavissa samaa ylioptimistista henkeä kuin aikaisemmin eteläisen Euroopan maille kannetuissa tukirahoissa.
Monissa Euroopan maissa metsät on pääasiassa tuhottu kuluneiden kolmen vuosisadan aikana, minkä vuoksi monissa maissa pohjoisen metsät nähdään vain ilmastopolitiikan osana. Tämä näkyy myös komission toiminnassa, joka nakertaa järjestelmällisesti Suomessa vallinnutta metsä- ja peltorauhaa, eli ymmärrystä siitä, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta osaltaan toimii kilpailukykyisen metsä- ja maatalouden ansiosta.
Suomalaiselle maataloudelle komission suunnitelmat ovat myrkkyä toimintakyvyn kannalta. Maatalouden perustehtävä on tuottaa ruokaa, ja sen on tapahduttava kannattavasti. Komission suunnitelmat vaikeuttavat tämän perustehtävän suorittamista, vaikka merkit maailmalta kannustavat päinvastaiseen suuntaan.
Maailmalla orastava ruokakriisi ei anna järkisyitä oman ruokatuotantomme hankaloittamiseen. Venäjän tuhoamissota Ukrainaa vastaan kohdistuu myös maan mittaviin viljavarantoihin, joita venäläiset joukot järjestelmällisesti joko ryöväävät tai tuhoavat. Tämän seurauksena moni Ukrainan viljoilla nälkäisiä suita ruokkinut maa on huteralla pohjalla. Tämän tietäen, ovat turvepeltomme maamme ruokaturvan kannalta kullanarvoisia.
Ennallistamisasetuksen perimmäinen tarkoitus ei kompuroinnista huolimatta muutu vähäisemmäksi. Ilmastotyö on pakollista maamme ja laajemmin maapallon kannalta, sillä ympäristömme muuttuu kiihtyvää tahtia. Ilmastotyön hintana ei voi kuitenkaan olla suomalaisen yhteiskunnan tukijalat, sen metsät ja pellot.