Faktaa ja fiktiota – Asta Lohvansuun haave omasta kirjasta toteutui

Oulaisten Olotilan neljävuotissynttäreitä juhlittiin elokuun 4. päivä. Paikan päälle saapui peräti 90 vierasta nauttimaan Olotilan neljä vuotta sitten avanneen Asta Lohvansuun tekemää 2,5 metrin pituista kääretorttukakkua. Lohvansuun mukaan näin paljon porukkaa ei ole Olotilassa aikaisemmin yhtä aikaa ollut. Ja kakku meni tietysti hetkessä kaupaksi. Palan painikkeena oli Lohvansuun tekemää viimevuotista puolukkamehua.
Sittemmin on Asta Lohvansuu jättänyt Olotilan pidon nuoremmille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi jäänyt laakereilleen lepäämään. Se ei ole Lohvansuun tapaista. Koko ajan pitää olla jokin projekti päällä. Kuten oli vuosi sitten tammikuussa Törmänhovilla, jossa esitettiin hänen käsikirjoittama illallisnäytelmä amiraari Thitzistä, joka vaikutti Oulaisissa 1800-luvulla. Lohvansuun mukaan näytelmän kirjoittaminen ja itse koko tapahtuma oli mahtava kokemus.
”Olin yhtenä iltana rupeamassa nukkumaan, kun oivalsin, että amiraali Titzhän oli oulaistelainen. Siinä samalla keksin illallisten järjestämisen. Soitin seuraavana päivänä Oulasmaan Kirstille ja kysyin, että mitä jos pitäisimme Törmänhovilla ruokapippalot. Kirsti sanoi, että kyllä se sopii”, Asta Lohvansuu kertoo.

Hauska tilanne oli myös näyttelijöiden valinta. Asta Lohvansuu kutsui rooleihin haluamansa henkilöt Törmänhoville. Pöydän ympärillä istui henkilöitä, jotka eivät vielä tienneet, minkä roolin Lohvansuu oli heidän päänsä menoksi ajatellut.
”Kun kerroin rooleista, sopivat ne jokaiselle. Se oli aivan uskomatonta. Nämä ihmiset olivat kuin tehty rooleihinsa”, Lohvansuu muistelee hymyssä suin.
Ainut asia, mikä amiraali Titzin illallisista jäi Asta Lohvansuuta jälkikäteen harmittamaan, oli se, ettei näytelmää tallennettu videolle.
”Se oli todella harmi, sillä tilaisuudet olivat loppuunmyytyjä”.

Asta Lohvansuu harrastaa kuvataidetta. Hänen tekemissään akvarellitöissä heijastuu kaipuu luontoon ja erityisesti Lappiin, jossa Lohvansuulla oli noin 30 vuotta oma erämaamökki. Inarinjoen varressa sijainnut mökki oli henkireikä varsinkin silloin, kun hän työskenteli vielä kehitysvammaisten perhekodissa.
”Kaksi kertaa vuodessa kävin mökillä ja sieltä minä voimani hankin”, hän toteaa.

Yksi suurimmista Asta Lohvansuun haaveista toteutui muutama viikko sitten, kun hän julkaisi kirjan Tarua ja totta taipaleeltani. Lohvansuun mukaan kirja ei ole elämäkerta, vaan eräänlainen esitelmä hänen kirjallisesta ja kuvallisesta tuotannostaan. Osa tarinoista on totta ja osa tarua.
”Siinä on lapsuusmuistoja Matkanivasta, runoja, taulujen kuvia, tarinaa Sami Saunatontusta ja siitä, kun näin Joulupukin uikkareissa”, veistelee Asta Lohvansuu.
Kirjan ensimmäisellä sivulla Asta Lohvansuu esittelee itsensä. Hänen syntymäpaikkansa löytyy Matkanivasta Lehtimäen koulun toiselta puolelta.
”Lapsuus oli hyvää aikaa. Silloin ei ollut saasteista tai sodista tietoakaan. Kyllä minua nykynuoret säälittää. Pelkkiä uhkia on edessä”, Lohvansuu miettii.
Asta Lohvansuu kertoo olevansa tyytyväinen kirjaansa. Varsinkin sen ulkoasuun. Kirjan etukantta koristaa kitaristitaulu, joka on Lohvansuun mielestä hänen parhaimpia töitään.
Kirjoittamista ikinuori taiteilijasielu ei aio jättää koskaan.
”Eilenkin olin Matkanivassa jokirannassa kirjoittamassa. Oli aika raskas tuuli, eikä siellä järkikään paljon juossut, mutta sain minä jotakin tehtyä”, Asta Lohvansuu hymyilee.
Asta Lohvansuun kirjaa voi ostaa häneltä itseltään tai KoronaGalleriasta. Opus on myös lainattavissa Oulaisten kirjastosta.