Ilman talouskasvua seuraava hallitus on pulassa

Kun hallitus aloitti kaksi vuotta sitten työnsä, sen tärkein tavoite oli lopettaa Suomen velkaantuminen. Se oli hyvä tavoite. Hallitusohjelmaan kirjattiin kovat menoleikkaukset hyvinvointialueille, sosiaaliturvaan ja hallintoon. Tavoitteeksi asetettiin 100 000 uutta työllistä ja talouskasvun vauhdittaminen. Hallitus ryhtyi toteuttamaan leikkauksiaan ripeästi. Vuosi sitten vauhtia vielä lisättiin: tehtiin lisäsäästöjä ja korotettiin arvonlisäveroa kesken vuoden. Myös alempia ALV-kantoja nostettiin.

Kaikkien yhteiseksi harmiksi talouskasvua ei ole kuulunut. Velkaantuminen ei ole hidastunut. 100 000 uuden työpaikan sijaan nyt työttömiä on 50 000 enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Tilanne on siis aivan päinvastainen kuin hallitus tavoitteli. 

Samalla hallitus on joutunut tekemään suuria lisäpanostuksia puolustukseen. Taloutta rasittaa myös hallituksen päättämä neljän miljardin euron investointiohjelma, josta ei ole tingitty edes Turun tunnin junan osalta. Niinpä hallitus kävi viikko sitten erittäin vaikeassa tilanteessa puoliväliriiheen, jossa linjataan tulevien vuosien taloutta. Jotain oli keksittävä.
Riihessä hallitus päätti tehdä talouspolitiikassaan täyskäännöksen: tuloveroja kevennetään seuraavan kahden vuoden aikana yli miljardilla eurolla, ja yhteisöveroa lasketaan 20 prosentista 18 prosenttiin vuoden 2027 alusta.

Veronalennusten suorat kustannukset ovat 2,3 miljardia euroa. Hallituksen linjamuutos on melkoinen ja jättää ristiriitaisen kuvan. Veronalennukset voivat kyllä vauhdittaa talouskasvua ja tuoda lisää verotuloja, mikä on hyvä asia. Mutta talousasiantuntijoiden kiistaton näkemys on, että kokonaisuudessaan päätökset tarkoittavat velkaantumisen kiihtymistä. Lisäksi yhteisöveron alennus astuu voimaan vasta seuraavan hallituksen aloittaessa työnsä. Herää kysymys, miksi tällaisia päätöksiä ei tehty jo aikaisemmin.
Joka tapauksessa seuraava hallitus on todella tiukan paikan edessä. Talouden alijäämä on paisumassa ennennäkemättömäksi. Tämä on hallituksen suurin epäonnistuminen sen omiin tavoitteisiin nähden.

Pettymystä aiheuttaa myös se, että kehysriihessä mopen osille jäivät pk-yritykset, maa- ja metsätalous sekä kuntatalous. Isoon ongelmaan – eli rahoituksen saantiin – ei tullut uusia ratkaisuja.
Maa- ja metsätalouden osalta toistettiin vain hallitusohjelman kirjauksia. Konkretia puuttuu. Päätös laskea ruoan arvonlisäveroa 0,5 prosenttia on niin kosmeettinen, että sillä ei ole käytännön merkitystä. Lisäksi hallitus ei pääomittanut Makeraa. Tällä hetkellä jopa 50 % maatalouden investoinneista jää ilman rahoitusta. 

Kuntien valtionosuuksiin tulee leikkaus, joka näkyy koulutuksessa. Samalla yhteisöveron kevennys syö myös kuntien verotuloja. Hallitus perustelee toimia kasvun tarpeella. Tavoite on oikea, mutta paljon jää nyt uskon varaan. Lisäksi näyttää myös siltä, että monia päätöksiä on räätälöity omille sidosryhmille.

Toivon vilpittömästi, että kasvu käynnistyy. Muuten Suomen talous on aivan mahdottomassa tilanteessa hallituksen päättäessä kautensa 2027. Se tuskin oli kenenkään tarkoitus.