Kolumni: Elämänmakuinen vanhuus

Jokainen meistä ajattelee töitä paiskiessaan ja kiivastahtista perhe-elämää viettävänä, että sitten kun olen eläkkeellä, aloitan elämäntäyteisen vanhuuden ja lokoisat sekä omannäköiset eläkepäivät. Todellisuus ei aina ole kuitenkaan ruusuinen. Suomessa on vielä tehtävää turvallisen ja ihmisarvoisen vanhuuden toteutumiseksi jokaiselle. Monet huonokuntoisetkin vanhukset asuvat kotona yksikseen, kun muutakaan paikkaa ei ole osoittaa. Tämä on omiaan lisäämään turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Usealle vanhukselle kodinhoitajan käynti on päivän ainoa kontakti muihin ihmisiin.
Korona-aika on kutistanut vanhusten elämää. Siksi oli oikein, että koronarokotukset aloitettiin vanhemmista ikäluokista. Elämänmakuinen ja virkeä vanhuus ei parane linnoittautumalla neljän seinän sisään, vaan osallistumalla, liikkumalla ja olemalla aktiivinen. Päivittäiset virikkeet kiikkustuolin sijaan antavat mukavaa mieltä ja hyvää fyysistä oloa.

Kaikille aktiivinen vanhuus ja arki eivät ole enää mahdollisia. Heille tarvitsemme lisää turvallisia asumisvaihtoehtoja. Tähän tarvitsemme mukaan myös yksityisiä yrityksiä ja järjestöjä. Tällaisissa hoitokodeissa olen saanut vierailla Pyhäjärvellä ja Haapajärvellä. Noissa paikoissa on todella yksilölähtöisesti otettu huomioon hoito niin, että vanhuksille pyritään luomaan omatoimiset puitteet kuntouttamalla ja liikuttamalla. Palaute on ollut kaikissa käymissäni paikoissa myönteistä niin hoitajilla kuin asukkailla.

Keskitettyjen hoitopaikkojen ohessa entistä useampi vanhus on jonkun toisen hoidettavana kotonaan. Omaishoitajana toimii useimmiten puoliso tai lähiomainen. Moni omaishoitaja on itsekin ikääntynyt ja ansaitsisi jo itse tulla hoivatuksi. Vaativa ja voimia vievä omaishoito tarvitsee riittävän panostuksen myös tukitoimiin. Omaishoitajien vapaapäivät ovat valitettavan vähäiset ja moni kokee muutaman päivän lomajaksot liian suurina muutoksina hoidettavan arkeen ja jättää nekin vähät käyttämättä.  Vapaapäivät jäävät käyttämättä myös siksi, ettei sopivaa hoitopaikkaa ole tarjolla. Näihin molempiin epäkohtiin pitää saada muutos.

Viime viikolla Keskusta esitti perhehoidon lisäämistä vanhustenhoidossa. Se on inhimillinen ja turvallinen hoivan muoto. Ikääntyvillä on oikeus luottaa siihen, että apua on saatavilla sitä tarvittaessa. Tämän päivän ikäihmiset eivät ole tottuneet vaatimaan omia oikeuksiaan, vaan vaatimattomina pyrkineet selviämään omatoimisesti. Näiden maan hiljaisten puolen pitäminen kuuluu meille nuoremmille. Avuntarve on huomattava silloinkin, kun sitä ei osata pyytää.
Ikäännymme kaikki joka päivä. Kun vanhuspalvelumme ovat kunnossa, voimme itsekin ikääntyä levollisin mielin ja nauttia elämänmakuisesta vanhuudesta.

Juha Pylväs