”Koronavirus tullaan voittamaan”

Tampereen yliopiston anatomian professori Seppo Parkkila on vakuuttunut siitä, että ihmiskunta tulee selättämään tämän päivän uuden vitsauksen, koronaviruksen.
”Kyllä me sen voitamme. Mutta se vaatii sitä, mitä me tälläkin hetkellä teemme, eli rajoituksien korostamista. Niiden avulla saamme hillittyä viruksen leviämistä ja säästämme ihmishenkiä, mutta toisaalta pystymme myös turvaamaan terveydenhuoltomme kantokyvyn. Toinen asia ovat rokotteet. Rokotus ei täysin estä sairastumista, mutta suojaa kuitenkin vakavimmilta tautimuodoilta”.

Tällä hetkellä niin meillä Suomessa kuin muuallakin maailmassa kamppaillaan koronaviruksen uusinta muunnosta, omikronia vastaan. Kliinisen kemian erikoislääkäriksi vuonna 2001 valmistunut Seppo Parkkila teki omat tutkimuksensa omikronista heti sinä samana viikonloppuna, kun ensimmäiset tiedot muunnoksen leviämisestä tulivat julkisuuteen.
”Tein ihan nopean tarkastelun ja tutkin omikronin rakennetta ja sitä, mitä mutaatioita viruksessa on. Sellaisen käsityksen minä siitä sain, ettei tämä virusmuunnos ole ainakaan vaarallisempi kuin aikaisemmat muunnokset. Vaikka omikronissa näkyi mutaatioita, olivat ne suurimmaksi osaksi neutraaleja mutaatioita, eivätkä aiheuta ihmisen elimistössä suurta muutosta. Mutta vielä on liian varhaista sanoa, mikä on lopullinen totuus. Omikroniin liittyvä suuri haaste on, että se leviää paljon tehokkaammin kuin aikaisemmat virusmuodot”.
Koronaviruksen alkuperämaana pidetään Kiinaa. Tarkemmin ottaen Wuhanin kaupunkia. Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että viruksen on levittänyt ihmiseen jokin eläin, luultavimmin lepakko. Seppo Parkkilakin pitää tätä teoriaa hyvin todennäköisenä.
”Mutta pitää myös muistaa, että koronaviruksia on ollut tässä maailmassa iät ja ajat. On ollut vain ajan kysymys, milloin virus lähtee leviämään ihmisten keskuuteen. Se, mikä tässä tilanteessa on erityisen hienoa, on se, että ihmiskunta on pystynyt uudella teknologialla tuotettujen rokotteiden tuotantoon. Pystymme ensimmäistä kertaa massatuottamaan tehtaassa tehokkaita rokotteita. Jos tämä koronaviruspandemia olisi iskenyt vaikka 20 vuotta sitten, olisimme olleet vielä suuremmissa ongelmissa”.

Edellinen vakava viruspandemian uhka koettiin 2000-luvun alussa, kun koronaviruksen aiheuttama sars-kuume alkoi levitä erityisesti Kiinan eri alueilla. Seppo Parkkila pitää ihmiskunnan onnena, ettei sars-päässyt leviämään silloin samalla tavalla kuin covid-19 tällä hetkellä. 2000-luvun alussa maailmassa aloitettiin lukuisia tutkimuksia koronavirukseen liittyen, joista on ollut tämänhetkisen pandemian hoitoon paljon hyötyä.
”Tämä työ auttoi uuden viruksen tutkimista. Mutta täytyy myös sanoa, että jos olisimme olleet viisaampia, olisi koronavirustutkimukseen pitänyt satsata vielä paljon enemmän. 20 vuotta olisi ollut aikaa. Kun katsoin 2000-luvun alussa aiheesta tehtyjä julkaisuja, näki niistä selvästi, että tutkimusinnostus oli suurta sars-1:n ilmestyttyä. Siinä vaiheessa tutkimukseen satsattiin paljon. Mutta heti kun pandemia kuihtui, hiipui myös mielenkiinto tutkimusta kohtaan. Siinä onkin hyvä oppi tulevaisuuteen, eli näitä viruksia kannattaa tutkia myös silloin kuin pandemia ei ole käynnissä”.

Seppo Parkkila syntyi 8.11.1966 Vihannin Alpuassa. Vielä 60-luvulla oli Alpuan kylä vireä paikka. Osaltaan tähän elinvoimaisuuteen vaikutti 6 kilometrin päässä toimiva Lampinsaaren sinkkikaivos. Alpuasta löytyi monta kauppaa ja koulu, mutta ei enää tänä päivänä. Seppo Parkkilan äiti asuu edelleen Alpuassa, joten side synnyinseudulle on yhä vahva.
Seppo Parkkilan lapsuus Vihannin Alpuassa oli aivan normaalia sen ajan maalaisympäristössä asuneen lapsen elämää. Koulunkäynnin lisäksi Parkkila muistaa lukuisat polkupyöräkisat, jotka järjestettiin kavereiden kanssa läheisessä metsässä.
”Talvella hiihdettiin paljon ja siihen aikaan yhtenä lempiharrastuksena oli myös mäenlasku. Ihan kylän keskeltä löytyvä harju antoi tähän harrastukseen hyvät mahdollisuudet”.
Vihannissa suoritetun lukion jälkeen vuonna 1985 Seppo Parkkila aloitti lääketieteen opinnot Oulun yliopistossa. Lääkäriksi lukeminen ei kuitenkaan ollut Parkkilalle mikään selvä valinta siinä vaiheessa elämää.
”Minua kiinnostivat kouluaikana hyvin toisentyyppiset aineet, kuten historia. Siinä mielessä olisin voinut lähteä opiskelemaan jotain muutakin. Itseasiassa valtiotieteet olivat sellainen aihe, jota pohdin pitkään, mutta lopullisessa ratkaisussa vaakakupissa painoi se, että pääsen Ouluun opiskelemaan”.

Seppo Parkkilan lääketieteen opiskelut sisälsivät paljon tutkimus- ja opetustyötä. Ja sen ajan, kun opiskelua tai opetusta ei ollut, oli Parkkila töissä.
”Olin paljon yliopiston puolella kesätöissä ja opintojen lopussa menin terveyskeskukseen töihin. Se oli todella mielenkiintoista työtä ja tykkäsin siitä paljon. Eniten olin töissä Pudasjärven terveyskeskuksessa ja jos en olisi myöhemmin lähtenyt tutkimuksen ja opetuksen polulle, olisi terveyskeskuslääkärin ammatti ollut oikein hyvä vaihtoehto”.
Vuonna 1995 Seppo Parkkila suoritti 28-vuotiaana varusmiespalveluksensa Oulun Hiukkavaarassa. Lopulta armeijan harmaissa vierähti pitempi tovi. RUK:n jälkeen seurasi kokelaana toimiminen Parolan panssariprikaatissa ja lopussa Hiukkavaarassa. Tänä päivänä Seppo Parkkilan reservisotilasarvo on lääkintäyliluutnantti.
”Menin naimisiin vuonna 1991 ja puolisoni on myös lääkäri ja kotoisin Oulusta. Armeijan lopussa syntyi meidän ensimmäinen lapsemme”.

Vuonna 1996 päättivät Parkkilat muuttaa pienen vauvansa kanssa kahdeksi vuodeksi Amerikkaan, St. Louisiin. Niin Seppo Parkkila kuin hänen vaimonsa tekivät Amerikassa tutkimustyötä.
”Vuodet 96-98 St. Louisissa olivat aivan uskomaton kokemus. Se oli minun elämässäni ainut ajanjakso, jolloin olen tehnyt pelkästään tutkimustyötä. Opimme tuntemaan ihmisiä, joista osa on edelleen meille läheisiä. Olemme käyneet St. Louisissa sen jälkeen useita kertoja”.
Tampereelle Seppo Parkkila päätyi vuonna 2001 haettuaan avoinna ollutta lääketieteellisen teknologian ja bioteknologian professuuria.
”Vuonna 2001 kävin ensimmäisen kerran elämässäni Tampereella työhaastattelussa. Siellä oli juuri perustettu uusi bioteknologian koulutusohjelma, johon tarvittiin uusi professori. Tulin valituksi ja aloin hoitaa tehtävää vuoden 2002 alusta”.
Tässä työssä Seppo Parkkila toimi kuusi vuotta, kunne lääketieteellisen tiedekunnan puolella aukesi anatomian professorin paikka. Parkkila valittiin tehtävään ja tätä tointa hän on hoitanut vuodesta 2008 lähtien.
Joulunsa Seppo Parkkila viettää kotonaan Vesilahdessa. Tällä hetkellä hänellä on työn alla massiivisen artikkelin kirjoittaminen, jonka pitää olla valmis joulukuun loppuun mennessä. Työrintamallakin on tiedossa pieniä muutoksia ensi vuoden alussa.
”Tällä hetkellä olen oman toimeni ohessa koulutusvaradekaanin tehtävässä. Mutta nyt näyttää siltä, että minulle tulevat ensi vuoden alusta myös dekaanin tehtävät väliaikaisesti hoidettavaksi”.