Kulissit kunnossa?
”Tänään oli mahtava päivä, kultsi vei mut ulos syömään ja yllätti ihanalla lahjalla” lukee kaverin Facebook-päivityksessä ja mukana on tietenkin pari ihailtavaa otosta täydellisestä pariskunnasta hymyilemässä aurinkoisella rannalla. Mitenkähän nuo voivatkin olla noin onnellisia ja kaikki on aina hyvin, jään miettimään. Päivitys toisensa jälkeen hehkuu ihanaa elämän autuutta ja onnea. Ja taas kerran huomaan olevani kateellinen sosiaalisen median ystävilleni heidän lomareissuistaan, iloisista tapahtumista ja joskus vain uudesta vaatteesta. Mutta onko se kaikki todellista?
Täytyy sen olla, koska siitä on kuva todisteena, eikö vain? Harvoin noissa tilanteissa tulee ajateltua koko todellisuutta, eli sitä, mitä kaikkea muuta kuvan takana on. Välillä kuulostaa siltä, että elämää ei ole lainkaan, jos siitä ei ole todisteena kuvaa some-päivityksessä. Tapahtuman tärkein kohta on, kun kaikki toiminta pysähtyy ja ihmiset asetellaan kuvaan parhaalla mahdollisella tavalla, jotta saadaan aikaan illuusio täydellisestä hetkestä täydellisten ihmisten kera. Eipä sitten ihme, jos oma elämä näyttää kovin harmaalta tai kuluneelta noihin kuviin verrattuna.
Eiväthän kulissit mikään uusi keksintö ole; useimmat päihdeperheissä eläneet ovat hyvinkin tietoisia siitä, kuinka ulospäin annetaan eri kuvaa todellisuudesta vaikenemalla tai valehtelemalla. Mutta nyt sosiaalisen median ja internetin myötä oman elämän näyttelemisestä näyttää tulleen yleinen tapa, olla liitytään somekansan yhteisöön.
Sinänsä näyttelemisessä ei ole mitään pahaa, käydäänhän sitä teatterissakin katsomassa. Ongelma taitaa olla siinä, että näytelmä ja sen lavastukset alkavat sekoittua todellisuuteen. Ihmisyyden ja elämän oikea luonne saattaa kadota ja illuusiosta halutaan pysyvää. Silloin voi olla hyvin vaikeaa sietää pettymyksiä, eroja, sairastumista tai vaikkapa kuolemaa. Ikuinen nuoruus ja onni ei vain ole mahdollista, vaikka somemaailma näyttää niin väittävän. Illuusiota tukemaan on lisäksi syntynyt useita kulissitehtailijoita, jotka lupaavat kemiallisin, kirurgisin tai ihan kuvan muokkauksen avulla luoda pysyvämpiä tuloksia jatkaa esitystä.
Useimmat aikuiset ymmärtävät somen olevan vain pieni kurkistusreikä ihmisen elämään, nuorille tilanne voi olla toinen. Minuuden etsintä ja vertailu aiheuttaa tunnemyrskyä, jota ei ole helppoa käsitellä. Toivoisinpa siis, että jokaisella nuorella olisi ympärillään aikuisia, jotka voisivat auttaa erottamaan some-illuusion todellisesta elämästä. Koko elämää kun ei voi jatkuvasti olla livenä esillä.