Kuullaanko vanhusneuvostoa?
Kuullaanko vanhusneuvostoa?
Nykyisen porvarihallituksen aikana emme ole kuulleet juuri muusta kuin työttömiin ja julkisiin palveluihin, kuten sosiaali- ja terveyspalveluihin, kohdistuvista leikkauksista. Hyvinvointialue Pohteen budjetista muodostui noin 60 miljoonaa euroa alijäämäinen ja rahoitusvajeen vuoksi Pohde on päättänyt säästää eli leikata jopa 90 miljoonaa euroa tuottavuus- ja taloudellisuus ohjelmaan sisältyvien toiminnallisten muutosten kautta. Muutokset tietysti koskevat henkilöstöä, kiinteistöjä ja palveluja. Eilen konkreettiset säästösuunnitelmat on julkaistu ja henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut alkavat ensi maanantaina. Lisää tuskaa alueemme ihmisille tuo todennäköisesti lopullinen versio sairaalaverkkoselvityksestä, jos se tulee tarkoittamaan sairaaloidemme toimintojen alasajoa.
Ei siis ole mikään ihme, että Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen vanhusneuvosto on Pohteen päättäjille osoitetussa kannanotossaan esittänyt huolensa ikäihmisten palvelujen tilanteesta ja palvelujen nopeasta alasajosta. Vanhusneuvosto on syystäkin huolissaan säästöjen saman aikuisuudesta ja niiden kohdistumisesta juurikin kaikista heikoimmassa asemassa oleviin vanhuksiin. Neuvosto myös muistuttaa kannanotossaan päättäjiä siitä, että ympärivuorokautisten hoitopaikkojen vähentämisen ohella on kiristetty säännöllisen kotihoidon ja omaishoidon kriteerejä.
Seurauksena on pahimmissa tapauksessa vanhusten suoranainen heitteillejättö, kun pitkien etäisyyksien maaseudulla yhä harvempi ikäihminen tuulee saamaan kotihoidon palveluja. No ambulanssiralli tulee varmasti lisääntymään, mikä ei liene tavoitteena, eikä ole kenenkään edun mukaista.
On toisaalta nurinkurista, että samalla kun etsitään säästöjä, niin ikäihmiset joutuvat usein odottamaan jatkopaikkoja jopa kalliissa erikoissairaanhoidossa. Mikä mahtanee siis olla todellinen ”säästö”, kun ympärivuorokautista laitoshoitoa ajetaan alas, vaikka hoivan tarve ei ole mihinkään hävinnyt? Päinvastoin ikäihmisten määrä tulee arvioiden mukaan kasvamaan parissa vuodessa 6000 hengellä. Tässä realismin valossa Pohteen esitetyt muutokset vaikuttavat mielestäni erittäin ongelmallisinta ja ristiriitaisilta. On vaikea uskoa, että muutoksilla voidaan turvata jokaiselle vanhukselle arvokasta ja hyvää elämää, jonka he totisesti ovat ansainneet ja josta niin kauniisti poliitikot vaalilupauksissaan puhuvat. Mutta ei heitetä kirvestä kaivoon, sillä reilun vuoden päästä on jälleen aluevaalit ja sinne pyrkivien kannattaa varmasti kuulla mitä vanhusneuvostolla on sydämellään ja ottaa heidän huolensa vakavasti.