Liikenteessä loppuun asti
Reijo Huhtala viettää ensi maanantaina 90-vuotissyntymäpäiväänsä kotona vaimonsa Ailan kanssa. Huhtala on tullut SeutuMajakan lukijoille tutuksi lukuisista pakinoistaan ja mielipidekirjoituksistaan lehden sivuilla. Olipa aiheena sitten kuntapolitiikka, terveydenhuollon ajankohtaiset asiat tai liikenne, löytyy Reijo Huhtalalta asiaan oma sanottavansa. Eikä mikään ihme. Onhan hänellä kokemusta lehtikirjoittelusta eri lehtiin jo useammalta eri vuosikymmeneltä.
”Olin Lapin Kansan sivutoiminen liikennetoimittaja 1976–1986. Vuodesta 1976 lähtien liikenneopettaja. Kunnallisia luottamustoimia olen tehnyt niin Rovaniemellä kuin Oulaisissa”, Reijo Huhtala kertoo.
Mutta palataanpa hetkeksi Reijo Huhtalan lapsuuteen. Hän syntyi Oulaisissa Lautatarhankadulla, Aholan ruumisarkkuliikkeen yläkerrassa 26.1.1936. Ensimmäiset muistikuvat hänelle ovat piirtyneet 3-vuotiaana Lehtopäässä Partalan mökissä asuessa. Ruotsiin sotalapseksi hän lähti myöhemmin Haaranmäeltä Hakalan Yrjön talosta.
”Minusta piti silloisen tiedon mukaan tulla isona hevosmies, mutta osoittautuikin, että hevoset loppuivat. Kun ajohalut jäivät, autoiluhan se oli, josta kiinnostuin eniten”, Huhtala nauraa.
Kouluajoilta Reijo Huhtalan mieleen jäi etenkin opettaja Aune Köyste 1. ja 2. luokilta. Hän oli Huhtalan siskon adoptioäiti.
”Hänelle eivät kelvanneet ruotsalaiset lastenlaulut, vaikka osasin vain niitä. Isän piti opettaa suomenkielinen. Se oli Alfred Tannerin kupletti: ”Sinun ei tartte laulaa” -komento”.
Reijo Huhtalan työura oli hyvin monipuolinen. Hän muistelee, ettei ole ollut kertaakaan elämänsä aikana työttömyyskorvausten varassa. Nuorempana hän oli maalla renkinä, Kemissä juoksupoikana ja Pajusaaren tehtaalla neutralisoijana kolmivuorotyössä.
”Kolmivuorotyöhön olin kuitenkin liian nuori. Niinpä menin Ruotsiin Fredriksbergiin massanosturin kuljettajaksi”.
Vuonna 1953 Reijo Huhtala sairastui ja joutui palaamaan kotimaahan. Jaksottaisia parantolajaksoja riitti yhteensä viideksi vuodeksi.
”Olin kiltti ja söin lääkkeet. Sanoivat, että olin lääkärin lellipoika. Lääkäri ohjaili eteenpäin kuten ammatin valintoihin ja harjoittelupaikkoihin”.
Laitosmiesharjoittelun jälkeen Reijo Huhtala päätyi 1956 autokoulun ammattikurssille, josta tuli lopulta ammatinvalinta siviilissä. Liikenneopettajakurssin hän suoritti Helsingissä.
”Tämän jälkeen tein liki 30 vuotta tuurauksia taksikuljettajana. Olin sairaankuljettajana SPR:llä ja Keskon pikakuskina”.
Keravan autokoulussa Reijo Huhtalalle sattui autolla paha peräänajokolari 1989 joulukuussa. Hän ehti perustaa vielä oman autokoulunkin Tuusulan kuntaan 1992, mutta kolarivammojen takia ajo-opetus päättyi 2000-luvun alussa.
Oulaisiin Reijo Huhtala palasi vuonna 2003, vaikka hän pitää edelleen Rovaniemeä oikeana kotipaikkanaan. Oulaisissa Huhtala otti osaa paikalliseen päätöksentekoon muun muassa kirjoittelemalla SeutuMajakan edeltäjään Rapusanomiin Kärpäsenä valtuuston katossa-pakinoita.
”Kärpäsenä valtuuston katossa osoitti sen, etteivät valtuutetut valmistele kokousasioita ennakkoon. Ollaan niin fanaatikkoja tyyliin, kun on aina ennenkin ja niin edelleen. Pitäisi osata luopua, kun jää jalkoihin”, Huhtala muistuttaa.
Entisenä liikenneopettajana Reijo Huhtala toivoisi näkevänsä kouluissa enemmän liikenneopetusta.
”Liikenteessä lapsille annetaan vääriä vinkkejä, mutta ei kasvateta vastuuseen. Esimerkiksi suojatiellä auto väistää. Jalankulkijan on kuitenkin suojatielle astuessaan noudatettava sitä varovaisuutta mitä lähestyvän ajoneuvon nopeus ja läheisyys edellyttää”.
Reijo Huhtalan terveys koki muutama vuosi sitten kolauksen, kun hänellä todettiin eturauhassyöpä. Nopealla toimenpiteellä syöpä saatiin kuitenkin poistettua. Paranemiseen on auttanut myös Huhtalan positiivinen suhtautuminen elämään.
”Moni lääkäri on kirjoittanut papereihini: elämänmyönteinen ja iloinen. Yleistiedon päivittäinen ylläpito pitää myös mielen virkeänä. Mutta kaikista tärkein tekijä on keskinäinen rakkaus vaimoni Ailan kanssa”, hän toteaa.
Mitä sitten miettii kohta 90-vuotias Reijo Huhtala elämästään tällä hetkellä? Ainakin viime päivien uutisointien perusteella häntä hieman pelottaa, miten ikäihmisten käy koko ajan muuttuvien terveyspalvelujen keskellä.
”Välillä kysyn itseltäni, olemmeko aivan roskishenkilöitä vai Suomen hyvinvoinnin ja rauhan rakentajia?”, Reijo Huhtala miettii.
