Mersu on Marttalan perheen automerkki
Haapavetisestä Jari Marttalasta tuli Mercedes Benzin mies, kun hän meni töihin ylivieskalaiselle Huoltokeskus Lintoselle vuonna 2000. Siellä hänen vastuullaan olivat juuri Mersujen huollot ja korjaukset.
”Vanhempien Mersujen korjaamisen osaan nyt jo ulkoa, joten ne ovat helppoja harrastusajoneuvoja minulle”, Jari Marttala kehuu.
Jari Marttala tietää, että esimerkiksi 90-luvun alkupuolen Mercedes Benzejä on tuotu ulkomailta Suomeen huomattavan paljon.
”Ne ovat olleet lujia koriltaan ja tekniikaltaan. Ei niitä ole tarvinnut viedä pienen vian takia romuttamolle purkuun”.
Vanhemmissa Mersuissa Jari Marttalaa kiehtoo eniten se, että ne ovat hiljaisia ja miellyttäviä tien päällä. Lisäksi kaikkia kuluvia osia saa vielä hyvin, joten vanhempi Mersu on mitä mainioin harrastusajopeli.
Ja niinhän siinä lopulta kävi, että Jari Marttalankin oli hankittava oma 90-luvun Mersunsa autotalliin. Vaimokin innostui miehensä harrastuksesta niin paljon, että hänelläkin on siellä aivan oma Mersunsa. Molemmat autot ovat museorekisterissä ja valmiina tien päälle, kunhan lumet ulkona taas sulavat. Jälkikasvukin on ohjautunut omia aikojaan kyseisen merkin käyttäjäksi.
”Vaimo tykkää ajaa Mersulla varsinkin kesällä. Ja aina kun on jotain juhlia tiedossa, menemme paikan päälle Mersun kyydissä. Oulaisten Veteraanikonepäivilläkin olemme käyneet useamman kerran”, Marttala selvittää.
Marttaloiden 90-luvun Mersut ovat olleet talossa noin kuusi vuotta. Toinen ajokeista oli ostettaessa niin priimakunnossa, ettei siihen tarvinnut tehdä mitään huoltotoimenpiteitä.
”Tämän Mersun bongasin netin myyntipalstalta. Sattui vieläpä niin, että olin huoltanut kyseistä autoa Huoltokeskus Lintosella työskennellessäni. Tiesin, että se oli siististi pidetty, joten ostin sen. Ja auto meni sellaisenaan museokatsastuksesta läpi. Toisessa Mersussa piti sitten tehdä hieman maalaustöitä ja sisustan kunnostusta”, Jari Marttala kertoo.
Tänä päivänä Jari Marttala työskentelee linja-autoyhtiö Wiimaxin huoltopäällikkönä. Mekaanikon töitä hän ei enää tee, joten omista museoautoista huolehtiminen on sitäkin tärkeämpää.
”Se on mukava pientä näpräystä tehdä ja yrittää sa
