Oulaisten virallinen satutäti sai tunnustuksensa
Valtakunnallinen vanhustenviikko huipentui Oulaisissa perinteiseen vanhustenviikon pääjuhlaan. Tilaisuuden ehdoton kohokohta oli vuoden vanhuksen valinta. Tällä kertaa arvokkaan tittelin sai kantaakseen Oulaisten omana ”satutätinäkin” tunnettu Liisa Poikkimäki.
”Olen niin hämmentynyt ja häkeltynyt. Heti ensimmäisenä pitää sanoa kiitos, ettei se unohdu”, totesi Liisa Poikkimäki kiitospuheensa aluksi saamastaan tunnustuksesta.
Liisa Poikkimäki muutti Pirkanmaalta Oulaisiin vuonna 1973 yhdessä miehensä kanssa. Hän tunnustaa, että alkuaika uudella paikkakunnalla oli hänelle henkilökohtaisesti pienimuotoinen sokki. Oulaisissa maisema oli tyystin erilainen kuin kotiseudulla. Omien sanojensa mukaan hän koki tukehtuvansa kaikkiin kylän pelto-ojiin.
”Voitte kuvitella millaista oli tulla tänne kahden alle 3-vuotiaan mukulan kanssa, kun en tuntenut täältä yhtään ketään”, kertoi Liisa Poikkimäki.
Mutta ehkä tämä tilanne oli lopulta alkusysäys sille, että Liisa Poikkimäki alkoi olla mukana monissa erilaisissa vapaaehtoistehtävissä. Hän ihmetteli ääneen, kuinka on mahdollista, että Oulaisista löytyi vain yksi ainoa seurakunnan päiväkerho. Puuhakkaana naisena hän alkoikin puuhaamaan toista päiväkerhopaikkaa kylän toiselle puolelle Oulaskankaalle entisen tyttötalon alakertaan.
”Ekholmin Hertalla oli iso rooli siinä, että saimme päiväkerhon perustettua. Hän oli tukenani ja turvanani Oulaskankaan pihalla”, Poikkimäki muisteli.
Päiväkerhon olemassaoloa uhkasi päiväkodin perustaminen samoihin tiloihin. Neuvokkaana ihmisenä Liisa Poikkimäki keksi kuitenkin siirtää kerhon tilapäisesti heidän kotinsa lastenhuoneeseen.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Oulaisten yhdistyksessä ollessaan Liisa Poikkimäki oli perustamassa myös kynttiläkirkkoa Oulaisiin.
”Näin kerran Lahtisen Jarin kaupassa ja menin nykäisemään tätä hihasta. Kysyin häneltä, että oletko kuullut tällaisesta kynttiläkirkosta. Jari sanoi, että onhan kynttilöiden kanssa pelattu kirkossa aina. Muutaman päivän päästä soitti kirkkoherra Heikki Huumonen ja sanoi, että oli kuullut, että sinä aiot polttaa meidän kirkon. Oli siinä melkoinen selitteleminen. Sanoin kirkkoherralle, että olemme kyllä miettineet tarkkaan sen, ettei kynttiläkirkosta tule vahinkoa kenellekään”, nauratti Liisa Poikkimäki juhlayleisöä.
Yksi pitkäaikaisimmista vapaaehtoistehtävistä, jossa Liisa Poikkimäki oli mukana, oli Oulaisten kirjaston satutätinä toimiminen. Tätä tehtävää on hoiti 20 vuoden ajan.
”Kirjastosta jäi vakituinen satujen lukija pois ja sieltä soitettiin sitten minulle, että tulisitko meille satujen lukijaksi kevätkaudeksi. Vastasin, että no voin minä tulla, vaikka en tiedä osaanko. Mutta sille tielle sitten jäin. Voinkin sanoa, että olen tänä päivänä ainoa virallinen satutäti Oulaisissa”.
Vaikka Liisa Poikkimäki jäi kaikista vapaaehtoistöistä pois jo reilut 10 vuotta sitten, muistetaan hänet edelleen Oulaisten virallisena satutätinä.
”Muistan kerrankin, kun näin Päivin (Rantaeskola) ja tytöt keskellä Tamperetta ja lapset alkoivat kiljua, että ei voi olla totta, meidän satutäti on tuolla!”, Liisa Poikkimäki sanoi naurunkyynel silmäkulmassa.
Liisa Poikkimäki antaakin suuren arvon ajalleen Oulaisten kirjaston satutätinä.
”Olin siellä epävarmojen äitien korvana ja olkapäänä. Ja etenkin aroille lapsille olin iso tuki ja turvallinen aikuinen”.
Tämän päivän digitaalinen kehitys ei Liisa Poikkimäkeä kiinnosta. Päinvastoin. Hänen mielestään kaiken maailman ”digihömpötys” saisi jäädä vähemmälle.
”Luin äskettäin lehdestä, että Oysiin on tulossa robotteja hoitamaan potilaita. Eihän ihmistä mikään robotti voi korvata! Muistakaa siis, että sitten kun itse olen siinä kunnossa, etten voi itsestäni huolehtia, niin tarvitsen ihmistä, en robottia hoitajaksi”, muistuttu Liisa Poikkimäki.
Kuva1: Vuoden vanhuksena palkittu Liisa Poikkimäki tunnetaan Oulaisten kirjaston satutätinä. Kuvakaappaus: Livekuvaukset.fi
