Pakko taitaa ratkaista hoitajapulman

Hoitajat ovat olleet viime kuukausina näkyvästi esillä median eri foorumeilla. Sisaret hennot valkoiset eivät tyydy enää kiitoksiin vaan kaipaavat konkretiaa yleville puheille. Enää ei ylistämällä alisteta.
Ihan oikein heiltä. Ymmärrän täysin, miksi mitta on tullut täyteen. Kutsumusammatti tai ei, siitä saatavalla palkalla olisi elettävä. Ei liene kohtuutonta olettaa, että palkka vastaisi työn vaativuutta ja koulutusta.
Meidän kannattaa olla kiinnostuneita, mitä hoitajille kuuluu. Nuoret hoitajat äänestävät nyt jaloillaan. He hakeutuvat pois alalta, jossa heitä on yhä vähemmän ja jossa he kokevat, ettei heitä arvosteta.

Terveydenhoitoala ei kaadu yksistään alanvaihtajiin, vaan vuoteen 2030 mennessä puolet tämän hetken sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisista siirtyy eläkkeelle. Samaan aikaan merkittävä osa muistakin suomalaisista jää pois työelämästä ja siirtyy kuluttamaan terveyspalveluita kasvavalla tahdilla. Joku onkin lohkaissut, että väestöpyramidi kaatuu hoitoalan päälle.
Jo nyt puuttuu 8000 hoitajaa. Vuoteen 2035 mennessä tarvitaan THL:n laskelmien mukaan 200 000 uutta sote-alan osaajaa.

Hoitajat eivät kaunistele vaatimuksiaan vaan vaativat lisää palkkaa. Pakoa hoitoalalta ei kuitenkaan tilkitä yksistään palkankorotuksilla. On kiinnitettävä huomiota myös työoloihin ja rakenteisiin.
Jos liittokierroksilla on vaikeaa nostaa vaadittuja prosentteja palkkakuopasta, voivat kunnat ja kuntayhtymät tehdä aina omat ratkaisunsa. Pari kolme sataa euroa virkaehtosopimuksen mukaisen kuukausipalkan päälle kertoo todellisesta halusta pitää kiinni osaavista ammattilaisista. Jos keskivertoa muhkeampi palkka ja muut edut, kuten kyydityspalvelut töihin, ovat toimineet kunnissa lääkäreiden värväämiseksi, toimii se varmasti yhtenä keinona hoitajapulaan. Jopa ehkä ratkaisevasti paikallisessa mittakaavassa.

Eduskunta vastaa parhaansa mukaan hoitajapulaan lisäämällä sote-ammattilaisten koulutuspaikkoja tai helpottamalla vierasperäisten osaajien maahantuloa. Eduskunnassa voidaan myös vaikuttaa lainsäädännöllä hoitajien työympäristöön, työturvallisuuteen ja työterveyshuoltoon. Eduskunta ei kuitenkaan päätä hoitajien palkoista.

Hoitajapula ei ratkea sillä, että eri tahot heittelevät vastuuta osapuolelta toiselle. Nyt ei taida auttaa sekään, että toivotaan vaatimusten laantuvan itsekseen. Pako hoitoalalta on niin ilmiselvä, että tilanteeseen on pakko reagoida. Minua ainakin kiinnostaa, kuka minua hoitaa lähitulevaisuudessa vai hoitaako kukaan. Varmaan sinuakin.