Palkansaajan etu unohtuu

Kriisien värittämässä työ- ja talouspoliittisessa keskustelussa näyttää kansalaisten hyvä unohtuvan. Nykyisen oikeistohallituksen ajamat työelämäheikennykset ja sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset uhkaavat ajaa tavalliset ihmiset köyhyyteen ja kurjuuteen. Ei ole siis mikään ihme, että helmikuun ensimmäinen päivä järjestetään massiivinen mielenosoitus Helsingin Senaatintorilla esitettyjä sortotoimia vastaan. Hätähuudon tarkoituksena ei ole änkyröidä tai aiheuttaa yleistä kaaosta, vaan ilmaista suuri ahdistus ja huoli kansalaisten oikeuksien ja toimeentulon toteutumisen puolesta niin työelämässä kuin myös sen ulkopuolella.

Meillä Suomessa ei ole liian vaikeaa irtisanoa työntekijöitä, eikä meillä suinkaan tehdä liian lyhyttä työviikkoa muihin maihin nähden, vaikka perussuomalainen valtiovarainministeri Riikka Purra (Maaseudun tulevaisuus 15.1.2024) näin näyttää ajattelevan. Toki vastentahtoinen osa-aikatyö on haaste Suomessakin erityisesti yksityisillä palvelualoilla, mutta se johtuu pitkälti työnantajien haluttomuudesta palkata työntekijöitä kokoaikaisiin työsuhteisiin, eikä todellakaan matalapalkka-alalla työskentelevien ihmisten laiskuudesta. Onkin surullista, että hallituksen keppi lyö syytöntä pienipalkkaista suomalaista sen sijaan, että puututtaisiin oikeisiin työelämän ongelmiin kuten alipalkkaukseen, työehtojen polkemiseen ja syrjintään. Tosiasia nimittäin on se, että rehellinen palkansaaja ja rehellinen työnantaja ovat samalla puolella pöytää, eikä ilman yrityksiä olisi työpaikkojaan. Tuntuukin oudolta hallituksen halu romuttaa reilua työelämää puolustavat ja valvovat keinot kuten lakko-oikeus ja työehtosopimusten yleissitovuus.

Kansalaisten ja samalla koko kansantalouden kokonaisetua ajatellen hallituksen tulisi tehdä toimia, joilla edistetään työntekijöiden työssäjaksamista, työhyvinvointia ja osaamista, sen sijaan että poistetaan vuorotteluvapaajärjestelmä, heikennetään osatyökykyisten työllisyysmahdollisuuksia ja lakkautetaan aikuiskoulutustuki. Kaikkien jo toteutettujen ja suunnitelmissa olevien työelämäheikennyksien lisäksi hallitus ajaa työministeri Arto Satosen (kok.) johdolla Suomeen niin sanottua vientimallia, joka tarkoittaisi sitä, että valtakunnansovittelija ei voisi jatkossa ehdottaa muille aloille palkankorotuksia, jotka ylittävät vientialojen korotukset.

Olen vakaasti sitä mieltä, että Suomalaista sopimiseen perustuvaa työmarkkinajärjestelmää kannattaa vaalia, sillä se luo yhteiskuntaan vakautta ja turvaa, jota ilman ajaudutaan helposti sanelupolitiikkaan ja heikommassa asemassa olevien oikeuksien polkemiseen. Ei Suomessa työllisyyden haasteita nujerreta työntekijöitä tai työttömiä rankaisemalla, vaan työpaikkoja ja koulutusta lisäämällä. Toivottavasti helmikuussa torilla tavataan.