Paluu 1800-luvulle
Vihannissa, Oulaisissa, Ylivieskassa ja Kokkolassa järjestettiin viime torstaina opastettuja asemapuistokävelyjä. Tilaisuuksissa kerrottiin asemapuistojen 150-vuotisesta historiasta sekä 120 vuotta täyttävän rautatieomenapuun ”Malus Hyvingiensisin synnystä ja sen nimikkopuun istuttamisesta.
Asiantuntijana kierroksilla toimi maisematutkija Liisa Nummela. Päivän ensimmäinen pysähdys tapahtui Raahe-Vihanti-rautatieasemalla. Koska tällä asemalla oli jo olemassa rautatieomenapuu, laitettiin sille oma opaskyltti. Liisa Nummelan mukana asemapuistokävelyllä oli VR:n entinen Oulun piiripuutarhuri Raimo Sarkkinen.
”Piiripuutarhurin työt loppuivat jo noin 20 vuotta sitten. Sen jälkeen toimin vielä 10 vuotta konduktöörinä, kunnes jäi eläkkeelle”, kertoi Raimo Sarkkinen.
Vihannin aseman omenapuu on Liisa Nummelan mukaan varsin hyvässä kunnossa. Mitä nyt muutamia alakasvuston vesiversoja jouduttiin Raimo Sarkkisen johdolla siitä poistamaan. Liisa Nummelan mukaan rautatieomenapuun alkuperä sijoittuu Tukholmaan ja sitä on kehitetty jo 1800-luvulla. Ensimmäisen kerran puusta oli maininta Puutarhalehdessä vuonna 1904. Rautatieomenapuiden erikoisuus on se, että ne kasvavat niin sanotun sateenvarjon malliseksi.
”Aikoinaan matkustajat pitivät sadetta tämän puun alla”, paljasti Liisa Nummela ja vinkkasi samalla, että Vihannin aseman omenapuun viereen pystytetystä kyltistä löytyy qr-koodi, jossa näistä omenapuista ja asemapuistoista löytyy paljon lisäinfoa.
Varsinaisella asemapuistokävelyllä Liisa Nummela kertoi, että Vihannin asemapuistossa kasvaa paljon näille paikoille tyypillisiä puita ja kasveja. Esimerkiksi mäntyjä, koivuja, pihlajia, vaahteroita ja jopa tammi. Liisa Nummelan mukaan Vihannin asemapuistossa pääsee hyvin entisajan asematunnelmaan.
”Kukkaistutukset ja perennapenkit ovat olleet tyypillisiä asioita aseman edustalla. Ennen vuotta 1995 nämä rakennukset omisti vielä VR. Ennen vanhaan aseman seudulla asui valtava määrä ihmisiä. Asemalla sijaitsi esimerkiksi posti, joka toi asemalle päivittäin paljon kyläläisiä”.
Asemapuistoja oli 1950–1960-luvuilla 500 asemalla tai seisakkeella. Liisa Nummelan mukaan asemapuistoissa oli aivan omanlaisensa mikroilmasto.
”Asemapuistot ovat toimineet ihmisten levähdys- ja oleskelutiloina. Ennen kun telkkareita ei vielä ollut, tulivat ihmiset seuraamaan puistoon junien ja matkustajien liikkumista”.
Tänä päivänä suurin osa rautatieasemista on yksityisten ihmisten omistuksessa. Niin myös Vihannissa. Aseman alueella lähes 25 vuotta asunut Marjut Sarkkinen tietää kertoa, että Vihannin asemarakennuksen uudet omistajat suunnittelevat kiinteistöön muun muassa antiikkikahvilaa. Marjut Sarkkinen toivoo, että asemapuistoista ymmärretään pitää huolta myös jatkossa.
”Tämä on niin mieltä rauhoittava kokonaisuus”, hän kehuu.
