Pelaamisen hyödyt koulujen käyttöön

Niin kutsutulla game based learningilla tarkoitetaan erilaisia opetusmenetelmiä, joissa hyödynnetään pelejä parantamaan oppilaiden oppimiskykyä. Pelejä pelaamalla oppilaan kriittinen ajattelu ja ongelmien ratkaisukyky parantuvat.
Vihantilaislähtöinen ja Turun yliopiston yhteydessä toimivan Centre for Collaborative Researchin (CCR) tutkimusjohtaja Aki Koponen kuitenkin ihmettelee, miksei pelaamisen hyötyjä ole otettu suomalaisissa oppilaitoksissa laajemmin käyttöön. Hänen mukaansa nyt ollaankin tämän asian suhteen kiinnostavan murroksen äärellä. Esimerkiksi generatiivisen tekoälyn kehittyminen on ollut Koposen mukaan viime vuosina todella nopeaa. Generatiivisella tekoälyllä tarkoitetaan tekoälymalleja, jotka on suunniteltu tuottamaan uutta sisältöä kirjoitetun tekstin, äänen, kuvien tai videoiden muodossa. Tekoälyllä voidaan siis vaikuttaa muun muassa siihen, mitä ja miten kouluissa opiskellaan ja miten asioita opetetaan.
”Ja tässä pelinkaltainen, kokeileva vuorovaikutus voi tuottaa aivan uudenlaisia vaikuttavia oppimiskokemuksia””.

Pelaaminen on ollut Aki Koposen sydäntä lähellä lähes koko elämän ajan. Lapsena tutuksi tuli Commodore 64 ja gradua tehdessään hän pelasi enemmän konsoleilla. Nyt varttuneempana Koponen tunnustaa pelaavansa mobiilipeli Merge Mansionia lähes päivittäin.
”Minulla on tapana, että innostun asioista ja teen niitä sitten paljon. Myös 14-vuotiaan tyttäreni pelaamisen seuraaminen on hyvin kiinnostavaa. Se on hänelle hyvin tärkeä sosiaalisen vuorovaikutuksen muoto. Verkkopeleissä voi kavereita saada ympäri maailmaa”.

Nykyisin Turussa asuva Aki Koponen on syntynyt Vihannissa, mutta hän ei koe olevansa sen enempää pohjoispohjalainen tai varsinaissuomalainenkaan. Ehkä jotakin siltä väliltä.
”En ole ajatellut tätä asiaa. Minulla on savolaishämäläinen verenperintö. Olen syntynyt Vihannissa, mutta vanhempani ovat junantuomia ja toimivat aikoinaan opettajina siellä. Minulla ei ole samanlaista suhdetta Vihantiin kuin muilla kavereillani, joilla on siellä enemmän sukua. Joku on joskus kysynyt, että mistä sinä olet kotoisin. Olen vastannut, että en paljon mistään”.
Vihannissa Aki Koponen kävi peruskoulunsa ja lukion. Opettajista mieleen jäivät Matti ja Katri Koski, joiden kanssa Koposten perhe tuli tutuksi myös koulun ulkopuolella. Perheillä oli kesämökit Savossa muutaman kymmenen kilometrin säteellä toisistaan.
”Nuoremmista opettajista mieleen jäi erityisesti Ari Anthoni, joka oli lukiossa historianopettajana. Olemme edelleen Facebook-kavereita ja seuraamme toistemme tekemisiä puolin ja toisin”.
Vapaa-ajallaan Aki Koponen kertoo viihtyneensä kavereidensa kanssa eniten korkeissa paikoissa.
”Suosikkiharrastuksiamme taisivat olla katoilla ja puissa kiipeily. Vanhemmiten osallistuin myös Kilpuan Markun vetämiin yleisurheilutreeneihin”.

Vuosi 1994 oli nuoren Aki Koposen elämässä kulminaatiopiste siinä mielessä, että hän jätti tuolloin Vihannin taakseen ja suuntasi kirjoitusten jälkeen Oulun yliopistoon opiskelemaan. Ensin hän päätyi lukemaan tuotantotaloutta ja suunnitteli valmistuvansa insinööriksi. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan kauan kestänyt, sillä eräs kansantaloustieteen perusteet -kurssi mullisti Koposen mielen täydellisesti.
”Ihastuin kansantaloustieteeseen ja päätin, että minusta tulee taloustieteilijä. Tein opinnot loppuun Vaasassa ja valmistuin kauppatieteiden maisteriksi”.
Vaasassa vietettyjä vuosia Aki Koponen muistelee lämmöllä. Hänen innokkuutensa kansantalouden opintoja kohtaan oli suuri ja opiskelutahti oli ripeää. Mitään ”riehakasta” opiskelijaelämää Koponen ei ehtinyt Vaasan vuosien aikana viettämään.
”Asuimme Vaasassa 2,5 vuotta ja tein opinnot suunnilleen tässä ajassa valmiiksi. Sitten muutimmekin Turkuun”.

Aluksi Aki Koponen suunnitteli tekevänsä toisen tutkinnon tilastotieteestä, mutta suunnitelmat muuttuivat vuonna 1999, kun hän päätyi Turun yliopistoon kansantaloustieteen jatko-opiskelijaksi. Tälle tielle hänet käännytti Vaasan aikainen graduohjaaja Paavo Kokko.
”Turku tuntui siinä vaiheessa mukavalta kaupungilta, johon minulla ei kuitenkaan ollut vielä mitään vahvaa sitoutumista. Mutta ajan myötä tutustuin uusiin ihmisiin ja vuosien saatossa tästä on tullut kotikaupunki”.
Kun Aki Koponen vaihtaa töistä vapaalle, on musiikki asia, jota hän tykkää harrastaa eniten.
”Soittohommat kiinnostavat paljon. Olen aikuisiällä opetellut soittamaan kitaraa. Soitan myös bassoa jonkin verran”.