Rauhanturvaajia

Viikko 43 eli viime viikko oli ekumeeninen vastuuviikko, jonka teema oli ”Pyhä rauha – kristityt rauhan rakentajina”. Useat viikkoon liittyvistä teksteistä ja kirjoituksista käsittelivät globaalia epävakaata tilannetta, sotia ja konflikteja eri puolilla maailmaa. Myös edesmennyt presidentti Martti Ahtisaari nostettiin esille rauhanvälittäjänä tekemästään työstä. Ja syystäkin, sillä juuri tänään maailma tuntuu tarvitsevan rauhan ajatuksia enemmän kuin koskaan.

Ekumeenisen vastuuviikon aihe kutsuu meitä kaikkia rauhan asialle. Toisinaan voi olla vaikea nähdä, miten minä voin vaikuttaa rauhan syntymiseen, varsinkin kun puhutaan toisella puolella maapalloa tapahtuvista sodista tai kiistoista poliittisten ryhmittymien välillä. Ehkäpä tuo teema ei kuitenkaan koske pelkästään isoa maailmaa vaan myös sinua ja minua; meidän omaa lähielinpiiriämme. Omaa perhettä, ystäväpiiriä, sukua, läheisiä, asuinpaikkakuntaa tai mitä tahansa paikkaa ja tilaa missä liikumme.  

Teema haastaa meitä miettimään omia arvojamme ja omaa käyttäytymistämme. Miten kohtaamme vieraita, outoja ihmisiä? Miltä tuntuu kohdata toisen kulttuurin edustaja kaupassa, nouseeko sappi heti kurkkuun ja epäilykset mieleen? Mikään tunne ei ole väärä tai oikea, mutta on hyvä olla tietoinen siitä, mitä tunteita erilaiset ihmiset meissä herättävät. Mitä enemmän ymmärtää itseään ja omien tunteiden syntymekanismeja, sen helpompi on ymmärtää muita. Toisetkin tuntevat ja kokevat samoin.  

Ihmisten ymmärtäminen antaa meille rauhan avaimet käteen. Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan hyväksyä, mutta on helpompi elää rauhassa toisten kanssa, kun ymmärtää. Kohdatessaan sen ikävän naapurin tai sukulaisen kaupassa, tekee mieli piiloutua hyllyn taakse ja olla tervehtimättä. Mistä piiloutumisenhalu mahtaa johtua; tunnenko itseni huonoksi, häpeänkö, olenko vihainen tai kaunainen? Onko tässä kohdassa mahdollisesti konfliktin siemen?  

Usko, politiikka ja raha tuntuvat aiheuttavan suurimman osan ihmiskunnan kiistoista. Toki erimielisyyttä aiheuttavat monet pienemmätkin seikat ja noista pienistäkin asioista voidaan saada sota aikaan. Siksi on hyvä pohtia omaa suhtautumista niihin ihmisiin, jotka eivät jaa samaa maailmakuvaa. Onko mahdollista pitää asiat asioina ja silti hyväksyä ihminen niiden takana? Voiko tehdä yhteistyötä jollakin alueella, vaikka kaikki ajatukset eivät kohtaakaan? Ja haluaako nähdä jokaisen ihmisen oman historiansa sekä kulttuuritaustansa muokkaamana?  

Erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tarvitaan, ne tuovat elämään väriä. Jokainen meistä voi omalta osaltaan vaikuttaa noiden värien sinfoniaan ja ilmapiiriin suvaitsevalla käytöksellä. Rauha maailmassa alkaa sinusta ja minusta.