Riikka Merilä ja Sami Ulmonen ajoivat moottoripyörällä halki Amerikan

Toukokuussa, kun Suomessa oli vielä keväisen viileää, Oulaskankaan sairaalan leikkausosastolla työskentelevät Riikka Merilä ja Sami Ulmonen nousivat Helsinki Vantaalta lentokoneeseen määränpäänään Amerikan Yhdysvallat, ja siellä unohtumaton matka moottoripyörällä halki suuren maan. Riikka ja lähisukulaiset antoivat lentoliput Samille syntymäpäivälahjaksi.
Route 66 nimeltään oleva reitti on samalla katsaus amerikkalaisuuden sydämeen kaikkine vivahteineen. Valtatie Route 66 on marraskuussa 1926 rakennettu ja yksi alkuperäisiä liittovaltion valtateitä, joka alkaa Chicagosta ja päättyy Los Angelesiin. Reitin pituus on 3940 kilometriä.
Reitti kulkee Chicagosta, Illinoisista Missourin, Kansasin, Oklahoman, Texasin, New Mexicon ja Arizonaan ja päättyi Los Angelesiin.
Riikka Merilä oli tammikuusta alkaen valmistautunut matkaan, mm.
varannut jo valmiiksi suurimman osan hotelleista, jossa he tulisivat yöpymään sekä suunnitellut päivä päivältä koko matkareitin. Päivittäinen ajomatka oli noin 300-400 kilometriä. Yhdessä Riikka ja Sami varasivat ja maksoivat valmiiksi moottoripyörän, jolla pariskunta Amerikan matkan taittoi.
”Moottoripyörän matkamittariin kertyi lomamatkamme aikana 7320 kilometriä”, Sami Ulmonen kertoo.
Pariskunta lähti Suomesta 26.toukokuuta ja palasi matkaltaan Helsinkiin 16. päivä kesäkuuta.

Riikka ja Sami aloittivat matkansa New Yorkista. Oulaisten VPK:ssa 40 vuotta toiminut palomies Sami Ulmonen halusi nähdä New Yorkissa World Centerin ja palauttaa mieleen syyskuun 11 päivän 2001 terroriteon jäljet.
”Muistomerkit puistoineen oli koskettava kokemus, kaunis, mutta surullinen muisto”, kuittaa Sami näkemäänsä.
Vapauden patsaan matkalaiset halusivat nähdä mereltä päin ja yrittivät samaistua tuhansien meriteitse Amerikkaan siirtolaisiksi saapuneiden suomalaisten tuntoihin.
New Yorkissa oli helppo liikkua paikasta toiseen toimivan metron avulla.
Pilvenpiirtäjät ja suurkaupungin syke paloautojen ja ambulanssien huudon säestämänä olivat oma lukunsa kokemuksia.
”Jo New Yorkissa sai kosketusta rikkauteen ja äärimmäiseen köyhyyteen.
Terrorismin pelko näytti olevan kaikkialla läsnä”, Ulmonen jatkoi.

Aina on kerrottu, että Amerikassa kaikki on suurta, niin siihen matkalaiset saivat vahvistuksen heti ensimmäisten päivien aikana.
”Ruoka-annokset olivat valtavia. Pihvit olivat yleensä erinomaisesti maustettuja ja kypsiksi grillattuja. Amerikkalainen osaa grillata. Moni ruoka oli kuitenkin aivan hirveän rasvaista, eikä amerikkalainen ruoka tehnyt vaikutusta”.
Italialaisissa ravintoloissa oli kuitenkin poikkeuksetta hyvä ruoka.
Suomesta tuttuja ”seisovia pöytiä” ei ollut missään. Ruoka tilattiin listalta ja palvelevaa henkilökuntaa oli paljon. Yleensä ateriaa maksettaessa piti antaa myös tippiä tarjoilijalle noin 20 prosenttia ruuan hinnasta, Sami Ulmonen muistelee.
New Yorkin jälkeen matkustettiin junalla Bostoniin, mistä vuokrattiin moottoripyörä.
”Junamatkustamiseen suomalaisilla olisi annettavaa. New Yorkissa portit avattiin viittä minuuttia ennen junan lähtöä, eikä käytössä ollut paikkalippuja. Ihmiset tulvivat junaan kuin mullilauma. 500 ihmistä tunki yhtä aikaa sisälle, ja paikat täytettiin heti ovelta alkaen. Junat olivat hienoja”, Riikka Merilä ja Sami Ulmonen kertovat kokemuksestaan.

Bostonista matka jatkui kohti Kanadaa. Puikkaus Kanadan puolelle Torontoon kannatti.
”Siisti kaupunki. Ei näkynyt kodittomia, kerjäläisiä eikä latinoja kuten USA:ssa. Siellä oli kaunista ja erityisen puhdas vesi. Viivyimme Kanadassa pari yötä. Windsorissa hotellihuoneemme ikkunoista näkyi toiselta puolen Amerikkaan Detroitiin hienot silhuetit illan pimentyessä.
Tullimiehet kyselivät kiinnostuneesti matkasuunnitelmiamme ja muutenkin ihmiset olivat koko reissulla kiinnostuneita meistä”, kertoo Sami.
Chicago oli matkalaisten mukaan hieno ja siisti kaupunki. Saattoi seistä Michiganin ja Adamsin kulmassa, jota pidetään Route 66:n alkupisteenä.
Michiganissa on myös monen suomalaisen esi-isät tienanneet rahaa.
”Mukava metropoli ja joki halkoi keskeltä kaupunkia. Siellä oli myös esimerkiksi yksi viiden tähden Trump-hotelleista”, jatkaa Sami.
Tässä vaiheessa flunssaan sairastuneet matkalaiset taivalsivat satoja kilometrejä edeten suunnitelmien mukaan ja napsien kotimaasta varattuja hyviä lääkkeitä kohti St.Louisia, joka tunnetaan Eero Saarisen valtavasta monumentista.

Matka jatkui Springfieldin, Tulsan ja Oklahoman kautta Teksasin silmänkantamattomille tasangoille ja Amarilloon.
”Teksasista alkoi loputon peltomaisema. Amarillossa oli ravintola, jossa kilpailtiin kahden kilon painoisen pihvin syönnistä lisukkeineen”.
Riikka ja Sami eivät tosin osallistuneet Big Teksasin Steak Ranchilla kilpailuun, mutta nauttivat kuuluisassa paikassa maittavan pihviaterian.
”Siellä oli myös karjapaimenten kauppoja ja runsaasti erilaisia bootsikenkiä.”

Maisema muuttui Amarillon jälkeen hyvin karuksi ja kaupungit espanjalaistyyppisiksi. Niissä asui runsaasti meksikolaisia ja ruokavaliokin muuttui runsaiksi tortilloiksi”.
Sää kuumeni kuumenemistaan. Arizonassa Holbrookin alueella pääsi tutustumaan alkuperäiskansojen kulttuureihin.
Grand Canyon on luonnonihme, johon piti tutustua. Kanjonin kansallispuistoon oli pääsymaksu ja puiston alueella useita näköalapaikkoja. Sen jälkeen kaipuussa oli jo Las Vegas.

Kuumuus oli mittarin mukaan 46 astetta, eikä puhettakaan, että olisi voinut pysähtyä baanalle. Välillä oli pakko juoda janoon jossain varjoisassa alikulussa nopeasti ja yritimme päästä Vegasiin Kalajoen Tyngältä lähtöisin olevan Hilkka Perryn ja hänen puolisonsa Michaelin luo”.
Perryjen luona Riikalle ja Samille oli jo odottamassa oma huoneisto Hilkan uudella asuinalueella sijaitsevassa luksuskodissa Las Vegasissa. Siellä oli myös vilvoittava poreallas valmiina suomalaisille ystäville.
”Perryjen kotonaan näki amerikkalaista uusinta rakennustyyliä ja hienoutta.

Asuinalueen ympärille rakennetaan myöhemmin muurit ja sinne tulee omat vartijat”, Sami kertoi.
Riikka jatkoi, että kaikki mahdollinen tekniikan hienous oli Perryjen talossa käytössä. Useimmat kodinkoneetkin toimivat puhekäskyillä. Suuret ja korkeat huoneet olivat aivan toista, kuin Suomessa.
Sami ja Riikka pääsivät myös Perryjen kanssa tutustumaan kaupungin valtaviin kasinoihin ja niiden rulettipöytiin.
”Pelaamaan en päässyt, kun matkabudjetissa ei ollut varattu rahaa pelaamiseen”, Sami naurahti.

Hilkka vei vieraansa yhdeksi päiväksi tutustumaan myös Vegasin keskustan merkkiliikkeisiin.
”Kuumuus oli niin valtavaa, ettei ulkona voinut olla, vaan piti lymytä merkkiliikekeskusten viilennettyihin sisätiloihin, jotka nekin olivat kuin taideteoksia ulkopuolelta ja sisäpuolelta ikimuistoisine valotaiteineen”.

Viimeiset neljä yötä Route 66:n matkalaiset viettivät Los Angelesissa kaupungin nähtävyyksiin tutustuen.
”Sinne jätettiin moottoripyörä ja huokaistiin, että selvisimme tästäkin”, Riikka ja Sami hymyilevät huojentuneina.
Kymmenen tuntia ja he olivat jälleen Helsingissä. Vaikka koneesta oli kiire junalle, vastaan tulvinut raikas ilma tuntui taivaallisesta koettujen helteiden jälkeen.
”Valtavan raikas ja puhdas ilma sekä vihreys tuntuivat ihanilta. Oli taas aivan mahtava olla Suomessa”, Sami ja Riikka sanovat.