Uskosta

Toukokuun puolessa välissä järjestettiin Oulussa hiippakuntapäivät teemalla ”Minä uskon”. Oulun hiippakunta on maantieteellisesti Suomen laajin ja niinpä paikalla olikin väkeä Kokkolan ja Enontekiön väliltä. Vaikka päivien teema liittyi evankelisluterilaiseen kirkkoon, jäin pohtimaan sen merkitystä meille ihmisille yleisesti, ilman isoa J:tä.

Usko on siitä mielenkiintoinen asia, että se vaikuttaa koko ihmisen olemassaoloon; henkiseen ja fyysiseen puoleen. Jos joku uskoo, että hänelle sattuu vain huonoja juttuja, niin oletettavasti hän kokee syntyneensä ”huonojen tähtien alla”. Samalla hän myös laskee elämässään vain epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Niitä muutamia hyviä hetkiä varjostaa pelko onnen loppumisesta ja epäonnistumisesta.

Toisaalta jos ihminen uskoo hyvään, on optimisti, hän näkee elämänsä hyvät tapahtumat ja laskee niitä. Hän voi kokea puolestaan ”syntyneensä onnellisten tähtien alla”, vaikka hänenkin elämässään vaikeuksia ja pettymyksiä varmasti on. Tässä kohtaa voi pohtia, kummalla yllä mainituista on ”helpompi” elämä?

Ihmisten suuret elämänkokemukset ja kanssaihmiset voivat synnyttävät uskoa. Vaikkapa kun päihdeongelmainen muuttaa elämänsä suuntaa raitistumalla, joku voi kysyä onko hän tullut uskoon? Ainakin hän on tullut siihen uskoon, että päihteet eivät sovi hänelle! Toki hän on voinut saada muitakin kokemuksia ja löytänyt uskoa johonkin itseään korkeampaan voimaan, hyvään sellaiseen.
Osa uskosta voi olla sosiaalista perimää; omasta perhepiiristä. Miten suhtaudumme elämään ja sen aiheuttamaan mielipahaan tai onneen? Miten kriittisesti pystymme tarkastelemaan läheistemme esittämiä ajatuksia, uskommeko heti kaikki samoin vai onko meille mahdollista etsiä tiedon lähteitä muualtakin ja muodostaa oma uskomme asiasta? Korona aika paljasti laajasti uskojen erilaisuuden mm. rokotteiden ja rajoitteiden suhteen.

Onko usko löydettävissä jostain itsestä, meissä valmiina jo syntymästä? Vai voiko itse valita uskonsa? Vai tuleeko se jostain itsen ulkopuolelta, ilman valintaa? Kristillisellä kirkolla on oma vastauksensa tähän, mutta jos asiaa pohditaan yleisemmin, ajattelisin, että ihminen voi myös itse valita oman suhtautumistapansa esimerkiksi vastoinkäymisiin ja näin vahvistaa uskoaan hyvään tai pahaan. Ja mitä useampia toistoja tulee (puoleen tai toiseen), sitä syvemmin uskotaan.

Usko hyvään tuo mukanaan luottamusta ja toivoa. Se luo myös rakkautta ympärilleen. Joten jos se vain on mahdollista, pysähdy hetkeksi miettimään omaa uskoasi ja asennettasi elämään. Mitä sinä jaat ympärillesi tänään?