Velkajarrun tarve on osoitettu
Syntymässä suomalainen lapsi saa äidiltä ja isältä piirteet sekä valtiolta lähes 33 000 euroa velkaa, johon häneltä ei ole koskaan kysytty suostumusta taikka lupaa. Juuri tästä syystä eduskunnassa käsitellään parhaillaan poliitikkojen holtitonta velanottoa rajoittavaa velkajarrua.
Vasemmisto-opposition kootuissa selityksissä on vedottu koronakriisin aiheuttamaan taloudelliseen shokkiin. Valtiontalouden tarkastusviraston tuore raportti kuitenkin osoittaa, että puolet viime kauden velanotosta, eli lähes 23 miljardia euroa, meni muuhun kuin koronan aiheuttamien iskujen paikkaamiseen. Ero muihin Pohjoismaihin on merkittävä, sillä siellä velkahumppa päättyi pahimman jälkeen. Marinin tuhlaajaviisikko puolestaan ohjasi maamme EU:n alijäämämenettelyn syyniin, suoraan tarkkailuluokalle.
Jos jokin on maailmassa varmaa, niin se, että verot kerätään ja velat peritään. Suomikaan ei pääse velkojiaan pakoon. Velkajarrun kaltaiset uskottavat finanssipoliittiset pelisäännöt vaikuttavat maamme luottoluokitukseen, millä puolestaan on valtava vaikutus julkisen talouden korkomenoihin.
Käytännössä velkajarrussa on kyse finanssipolitiikan sääntöjen kokonaisuudesta, siis lakiryppäästä, joka ohjaa rahankäyttöä julkisessa taloudessa. Lakiryppäässä yhdistetään Suomen finanssipoliittinen laki, EU:n finanssipoliittinen lainsäädäntö, parlamentaariset käytänteet ja muut yhdessä sovitut pelisäännöt, kuten valtiontalouden budjettikehys.
Kaiken tämän tavoitteena on saavuttaa tilanne, jossa Suomen velkasuhde eli julkisen velan ja bruttokansantuotteen suhde on 40 %. Tätä seuraava askel on saavuttaa Pohjoismainen taso. Lisäksi velkajarru asettaa vaalikausille rahoitusasematavoitteen, joka määrittää kuinka paljon yli- tai alijäämää Suomella voi olla.
Velkajarrulle on siis totinen tarve. Ensimmäisestä ylivaalikautisesta tasapainosta eli velkasuhteesta sovitaan parlamentaarisesti jo helmikuussa 2026. Tarkemmat lisävaatimukset astuvat voimaan 2031 alkaen.
Velkajarrun uskottavuus on yhtä vahva kuin puolueiden sitoutuminen siihen. Sitoutumisen merkitystä korostavat myös valtiomiestemme esittämät toivomukset. Tasavallan presidentti Alexander Stubb, presidentti Sauli Niinistö ja Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn on kukin esittänyt kohteliaan toiveen velanhoitoon sitoutumisesta.
Mielestäni maamme velkataakka tekee puheet Suomesta Pohjoismaana epäuskottaviksi. Maamme krooniset ongelmat ovat syntyneet siitä, että meillä on pohjoismaiset menot, mutta ei pohjoismaisia tuloja. Velkataakkaa on hoidettava, vaikka se viekin vuosikymmeniä, sillä lopulta suurin vaikutus viisaasti pidetyllä julkisella taloudella on tuleville ja vielä syntymättömille suomalaisten sukupolville.
