Kulta-auton kyydissä
Kello lähestyy puoltapäivää marraskuisena perjantaina, kun Kulta Vintage -tarroilla varusteltu matkailuauto kurvaa Merijärven Seon pihalle. Auton pysähdyttyä sen sisältä ulos kirmaa ruskeakarvainen labradorinnoutaja isäntänsä Markus Juvan kera. Juva heittää frisbeekiekon ilmaan ja koira nappaa sen ja tuo takaisin isännälleen.
Kulta Vintage kiertää ympäri maata ostamassa suomalaisten arvoesineitä. Markus Juvankin perjantaipäivä on alkanut puoli kymmeneltä aamulla Pyhäjoelta, josta matka on jatkunut Kalajoen kautta Merijärvelle. Sieltä suunnaksi otetaan puolen tunnin stopin jälkeen Oulainen ja päivän viimeinen paikka on Nivalan torilla ilta puoli kahdeksalta.
Markus Juva on tehnyt Kulta Vintagen toureja nyt neljän kuukauden ajan. Alalle hän päätyi entisen ammatin kuivuttua iän myötä kasaan.
”Olin jo pitkään miettinyt, että mitä voisin seuraavaksi tehdä. Nykyinen pomoni Matias Kerminen oli tutun tuttu ja kävin kerran seuraamassa kaverin työskentelyä puoli päivää. Siitä kokemuksesta jäi fiilis, että minä voisin olla hyvä tässä työssä. Otin lopputalvesta yhteyttä Matiakseen ja kysyin, että olisiko sinulla minulle töitä tarjolla. Matias vastasi, että syksyllä voisit aloittaa touraamisen”, Markus Juva kertoo.
Ennen kiertueelle lähtemistä ehti Juva työskennellä jonkin aikaa Kulta Vintagen kivijalkaliikkeessä Espoossa työkaverin tuuraajana. Syyskuun ensimmäinen päivä hän tarttui rattiin ja aloitti renkaiden päällä työskentelyn Satakunnasta. Uudenmaan ja Varsinais-Suomen jälkeen matka jatkui Lappiin ja Pohjois-Pohjanmaalle. Kiertueen päätös on marraskuun lopussa Etelä-Pohjanmaalla.
Parasta kullanostajan ammatissa on Markus Juvan mukaan se, että pyörien päällä liikkuessa näkee kaunista Suomea ristiin rastiin. Välillä asiakkaita tulee auton luokse jonoksi asti, toisinaan taas eteen voi tulla täydellisiä hukkareissuja.
”Kävin yhden kerran kullanostoreissulla Nuorgamissa asti. Silloin sattui olemaan kauhea lumipyry, enkä saanut vuorokauden aikana yhtään asiakasta. Sitten taas Ivalossa ja Sodankylässä väkeä oli liikkeellä mukavasti. Ehkä pitäisi seurata sääennustuksia hieman tarkemmin”, nauraa Markus Juva.
Kulta Vintagen ostajat ottavat vastaan arvoesineitä laidasta laitaan. Kullan ja hopean lisäksi heille kelpaavat militaria, vanhat kolikot ja setelit sekä lp-levyt. Rihkamakin käy kaupaksi, joskin siitä asiakkaalle maksettava rahasumma jää usein varsin pieneksi. Joskus onkin käynyt niin, että asiakas on kulta-autossa käynnin jälkeen huomannutkin, että jonkin perinnöksi saadun rihkamakorun tunnearvo on sittenkin rahallista arvoa suurempi.
Kullan hinta on tällä hetkellä ennätyskorkealla. Se johtuu Markus Juvan mukaan hyvin pitkälti maailman epävakaasta tilanteesta Ukrainassa ja Lähi-Idässä käytävien sotien vuoksi. Monet sijoittajat haluavatkin panostaa tällä hetkellä juuri kultaan.
”Jos haluaa päästä omista kultavarastoistaan eroon, niin nyt on juuri oikea hetki myydä ne. Esimerkiksi rikkinäisiä korujakin kannattaa myydä, koska niiden korjaaminen on usein paljon kalliimpaa”, Juva muistuttaa.
Kulta Vintagen liikevaihdosta suurin osa muodostuu kullasta, vaikka sitä ei kiertueilla grammamääräisesti niin paljon tulekaan. Toiseksi hintavin ostoartikkeli ovat hopeakorut. Esimerkiksi jostakin hopeisesta teekannusta ja lusikkasetistä voi saada Juvan mukaan mukavan tilin. Markus Juvan ostamista tavaroista arvokkain on reilun 3000 euron arvoinen kultapanssariketju.
Markus Juvan mukaan ihmisten kohtaamiset ovat olleet tähän mennessä ammatin hauskimpia hetkiä. Mutta liittyy kullanostajan työhön myös muita puolia. Etenkin pimeillä talvikeleillä ajaminen voi olla joskus hyvinkin vaarallista hommaa.
”Olin kerran ajamassa Pelkosenniemeltä etelään. Siellä oli ollut edellisenä päivänä hirvenhaukkutapahtuma, ja hirvet olivat tästä syystä peloissaan liikkeellä. Oli tosi pimeää ja yhtäkkiä näin tiellä hirviemän ja vasan. Vauhtia minulla oli noin 80 kilometriä tunnissa. Panoin jarrua ja päätin pysytellä tien keskellä, koska kapealla tiellä auto olisi voinut lumipenkkaan osuessaan saattanut pyörähtää ympäri. Muutama metri ennen kohtaamista päätti emä siirtyä tieltä pois, mutta vasa jäi paikoilleen. Lopulta auton oikea sivupeili hipaisi vasan hännänpäätä. Jos vasakin olisi päättänyt liikkua, olisi tilanne voinut päättyä toisella tavalla”, muistelee Markus Juva läheltäpititilannetta.
