40 vuotta eduskuntarallia takana

Suomen eduskuntatalo on tullut tutuksi oulaistelaiselle Arto Lukkarille. Vaikka hän ei ole ollut koskaan eduskunnassa töissä, on hän vieraillut siellä eri asiayhteyksissä oman muistinsa mukaan vuodesta 1983 lähtien. Vierailuja on tehty kuukausittain, joskus jopa pari kertaa viikossa.
”Kun 19-vuotiaana Utsjoen poikana Helsinkiin menet, niin onhan se tosi iso juttu”, muistelee Arto Lukkari.
Lukkarin Arkadianmäelle houkutteli ensimmäisen kerran lehdistöneuvos ja muun muassa Lukkarin kotikunnassa Utsjoella kunnanjohtajana toiminut Seppo Sarlund.
”Hän sanoi minulle, että kyllä Lapin poika pitää eduskuntaan viedä”, nauraa Arto Lukkari.

Kun Lukkari asteli ensi kertaa eduskuntatalon portaita ylös, pääsi hänen suustaan lausahdus: ”Herran jestas”. Vaikuttava näky pisti aina sanavalmiin lapinmiehenkin hiljaiseksi. Vielä 1980-luvulla eduskunnassa ei tehty vierailijoille turvatarkastuksia. Vartijat sanoivat vaan tervetuloa ja matka jatkui siitä eduskunnan kuppilaa kohti. Seppo Sarlund vei Lukkarin suoraan kuppilan viimeiseen pöytään. Siellä istui muun Kalevi Sorsa, joka kätteli nuorta Lukkaria.
”Sorsan lisäksi tapasin myös ulkoministeri Paavo Väyrysen, kauppa- ja teollisuusministeri Jermu Laineen, puolustusministeri Veikko Pihlajamäen sekä puhemies Erkki Pystysen. Tästä porukasta elossa on minun lisäksi vielä Väyrynen, Sarlund ja Pystynen. Siitä se juokseminen eduskunnassa lähti käyntiin”.
Vuosien mittaan Arto Lukkari alkoi tutustua laajaan joukkoon eduskunnan vaikuttajia ja rivityöntekijöitä. Esimerkiksi turvatarkastajat ihmettelivät kerran, mitä oli tapahtunut, kun Lukkaria ei ollut siellä vähään aikaan näkynyt.
”Muistan yhden hauskan tapauksen siltä ajalta, kun hommasimme jäähallia Oulaisiin yhdessä Jouko Rannan ja Seppo Matinlaurin kanssa. Silloin eduskunnassa tuli hypittyä järjettömän paljon. Eräällä kerralla turvatarkastaja kysyi, että onko Lukkari ollut maakuntamatkalla, kun ei ole täällä vähään aikaan näkynyt”, Lukkari muistelee hymyillen.
Oulaisten jäähalliprojekti on jäänyt Arto Lukkarin mieleen siitäkin syystä, että se oli kyseisenä vuonna ainoa jäähalli, joka sai valtiolta avustusta.
”Kaikki sanoivat, että eihän sieltä saatu kuin 1,2 miljoonaa markkaa. Mutta laitapa se summa puhtaana käteen, niin on se aika iso rahamäärä”.
Kun jäähallia alettiin lopulta vuosituhannen vaihteessa rakentaa, oli Arto Lukkari erään kerran Saariselällä saunomassa ystävänsä Lasse Hoikan kanssa. Samoille lauteille hyppäsi erään kunnan isokenkäinen vaikuttaja, joka kysyi Lukkarilta, kuka heille antoi niin ison rahasumman. Hän totesi, että me emme saaneet edes 50 000 markkaa oman hallimme pulttien kiinnittämiseen.

Arto Lukkarin mukaan eduskunnan päässä halliprojektia eteenpäin auttoivat muun muassa sellaiset nimet kuin Matti Ahde, Tapio Korjus, Anssi Rauramo ja Pauli Saapunki. Vaikka rahoituksen saaminen oli ensiarvoisen tärkeää hallin valmistumiselle, antaa Arto Lukkari suuren arvon myös paikallisille toimijoille.
”Meidän pitää aina muistaa, että oulaistelaiset yrittäjät ovat sen hallin pääasiassa tehneet”.
Arto Lukkarin eduskuntavierailut ovat jatkuneet tiiviisti viime viikkoina. Lokakuussa hän tapasi pääministeri Petteri Orpon. Tänään tämän lehden ilmestymispäivänä hänen on määrä istua alas valtiovarainministeri Riikka Purran kanssa.
”Orpon kanssa juttelimme Suomen taloudesta. Ja tietysti tulevasta Lapin retkestä”, Lukkari virnistää.
Voisi luulla, että Oulaisten kaupungilla olisi käyttöä laajat verkostot eduskunnan päätöksentekoon omaavalle Arto Lukkarille. Mutta näin ei ole tapahtunut kuin yhden kerran, Asko Ojamäen aikana. Kaksikon vieraillessa eduskunnassa Ojamäki äimisteli Lukkarin tapaa hoitaa asioita.
”Vastasin hänelle, että tämähän on lain puitteissa sallittua asioiden hoitamista. Asko sanoi, että niinhän se kyllä on”.
Oulaisissa vierailee vuosittain iso joukko kansanedustajia, joiden kainaloon kaupungin johto työntää matkalukemisiksi kaupungin muistion. Siinä on yleensä A4:n kokoinen lista kaupungille ja alueelle tärkeistä kehityskohteista. Arto Lukkarillekin tällaiset muistiot ovat tuttu juttu. Hänen tietämyksensä mukaan kansanedustajat lukevat muistion satavarmasti, mutta sen jälkeen asioiden etenemisen seurantavastuu siirtyy kaupungille.
”Edustajaa pitää muistuttaa, että hei, meidän asiamme oli siinä muistiossa. Ei pelkkä sanomalehtikuva muistion luovuttamisesta riitä pennin vertaa. Pitää tehdä yhteistyötä jokaisen poliittisen ryhmän kanssa niin kunta- kuin valtakunnan tasolla. Se on pitkäkestoista juoksua, että asia on satamassa”, Lukkari muistuttaa.