50 vuotta päätöksenteon ytimessä

”Eipä taida Ylivieskan historiasta löytyä toista henkilöä, joka on ollut valtuustossa äänestäjien luottamukseen perustuen 50 vuotta”, toteaa Ylivieskan kaupunginvaltuustossa edelleen istuva Heikki Jokinen (kesk.).

Ensimmäiset vaalit, joissa Heikki Jokinen oli mukana, olivat vuoden 1976 kuntavaalit. Vaalit pidettiin lokakuussa ja toisin kuin nykyään, ne olivat kaksipäiväiset.

”Sain vaaleissa 52 ääntä ja tulin valittua ensimmäiseksi varavaltuutetuksi. Suuresta valtuustoryhmästä aina jollakin oli esteitä osallistua kokoukseen, joten käytännössä olin täysivaltaisena valtuutettuna ja osallistuin melkeinpä jokaiseen valtuuston kokoukseen”, Jokinen muistelee.

Seuraavissa kuntavaaleissa vuonna 1980 Heikki Jokisen paikka valtuustossa oli jo päivänselvä: hän keräsi puolueensa suurimman äänipotin 140 ääntä. Valinta huomioitiin muun muassa paikalliseen lehteen paikoinoita kirjoittaneen Aaro Vilkunan kirjoituksessa.

” Mielenkiintoisena ilmiönä voidaan pitää sitä, että metallimies Jokinen sai puolueessa eniten ääniä”, Vilkuna kirjoitti.

Heikki Jokisella on ollut aina kova halu vaikuttaa asioihin, niin kuntapolitiikassa kuin omalla työpaikallaan. Hän oli mukana vuoden 1979 Metallityöväenliiton liittokokousvaaleissa ja meni heittämällä läpi. Keskustalaisia kokousedustajia oli mukana kaikkiaan 14. Hän toimi tuohon aikaan Vieskama Oy:n konepajan pääluottamusmiehenä aina yhtiön konkurssiin saakka. Tämän jälkeen Jokinen siirtyi Wärtsilän Ylivieskan putkitehtaalle töihin. Ja kuinka ollakaan, hänet valittiin uudessa työpaikassa hyvin pian pääluottamusmieheksi. Tuota aikaa Jokinen kuvailee hyvin raskaaksi. Paineita tuli niin työnantajan kuin liiton puolelta.

”Tuohon aikaan – toisin kuin nykyisin – politiikka oli voimakkaasti mukana työpaikoilla. Jos et kuulunut vasemmistopuolueisiin, sait siitä kyllä kuulla. Ei niinkään täällä tehtaalla vaan esimerkiksi Wärtsilän pääluottamusmieskokouksissa, jotka yleensä pidettiin Turussa. Siellähän oli Wärtsilän taistolaiskommunisteilla voimakas ote ay-politiikassa, eikä juuri muita ajatuksia suvaittu – tai ainakaan muut eivät tuoneet niitä julki ja olivat viisaasti kiltisti hiljaa”, Heikki Jokinen kertoo.

Heikki Jokinen pääsi kolmannella kerralla pääluottamuskurssille liiton opistolle Murikkaan. Siellä kurssilaisille opetettiin, että työn ja pääoman ristiriita on niin suuri, etteivät kokoomus ja SDP voi koskaan olla samassa hallituksessa.

”Kun sitten Holkerin hallitun rakennemuutoksen hallitus tuli vuonna 1987, toteutui juuri tuo hallituspohja”, Jokinen hymähtää.

Seuraavat kahdeksat kuntavaalit vuosina 1984–2012 toivat Heikki Jokiselle läpimenot äänimäärien vaihdellessa 106–252. Vuoden 2017 kuntavaaleissa hän ei enää lähtenyt ehdolle ja ajatteli, että kaupungin luottamustoimet saavat olla nyt tässä. Jokisen lisäksi valtuustosta jäivät pois pitkäaikaiset valtuutetut Kaija-Maija Perkkiö, Jouko Hannula ja Eero Kippola. Mutta niinhän siinä lopulta kävi, että kun vuoden 2021 vaaleihin etsittiin uusia ehdokkaita, joutui Heikki Jokinen pyörtämään lopettamispäätöksensä, koska pätevistä ehdokkaita oli pulaa. Paikka Ylivieskan valtuustoon aukeni jälleen. Heikki Jokinen toimi rivivaltuutettuna kauden 2021–2025. Tästä kaudesta Jokiselle jäi kokonaisuudessaan paha maku suuhun.

”Minulle jäi ikävät muistot nimenomaan muutamien luottamushenkilöiden toiminnasta ja heidän suoranaisesta ajojahdistansa toisia luottamushenkilöitä kohtaan. Samoin se tuntui erikoiselta johtamistavalta, että luottamushenkilöt ottivat toisia luottamushenkilöitä puhutteluun. Näytti myös siltä, että jotkut keskustan edustajat hallituspöydässä kuuntelivat enemmän kokoomuslaisia kuin omaa valtuustoryhmää”, arvostelee Heikki Jokinen.

Heikki Jokinen on nähnyt 50 vuoden aikana valtuustossa jos minkälaisia päätöksiä – toiset hyviä toiset vähemmän mairittelevia. Esimerkiksi uuden Savarinsillan rakentamista ehdittiin jahkailla yli 10 vuotta, kunnes eduskunta myönsi sille vihdoin viime keväänä rahoituksen. Jokisen mukaan töitä uuden sillan rakentamisen eteen oli ehditty tehdä paikallisella tasolla jo pitkään.

Sen sijaan vaikein ja surullisin tapaus oli erikoisia koukeroita sisältänyt vuoden 2001 päätös Vieska Energian myymisestä. Jokinen kertoo, että myynti annettiin eräälle konsulttiyhtiölle tehtäväksi, joka kartoitti mahdolliset ostajat. Vuoden 2000 lokakuussa oli uudet valtuutetut valittu, jotka aloittivat työnsä 2001 alussa.

”Yllättäen kaupunginhallitukseen tuli kuntavaalien jälkeen esitys sähköyhtiön myynnistä ja heti viikon päästä kaupunginvaltuuston vanhan valtuuston viimeiseen kokoukseen. Jo seuraavan vuoden talousarvioon oli ennakoitu, että kaupungin velkamäärä putoaa kaupasta saadun tuloutuksen myötä 52 miljoonaan markkaan. Se tietysti vaikutti myönteisesti aiesopimuksen hyväksymiseen äänestyksen jälkeen valtuustossa. Näin kävikin, että velkamäärä jäi 52 miljoonaan, mutta tuolloin markka oli jo vaihtunut euroksi”, kertoo Heikki Jokinen.

Valtuusto hyväksyi äänestyksen jälkeen aiesopimuksen, joka oli asian valmistelua, eikä siitä näin ollen ollut normaalia valitusoikeutta. Koko vuosi 2001 kauppaa runnottiin ja lokakuussa 2001 kauppakirja allekirjoitettiin ja kauppakirja julistettiin salaiseksi 10 vuodeksi. Heikki Jokinen oli tuohon aikaan valittu kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Vieska Energian kauppaa runnottiin väkipakolla eteenpäin. Keinot eivät Jokisen mukaan olleet aina asialliset.

”Vuosi piti sisällään monenlaista, uhkailua ja jopa vaatimuksia ostajan puolelta meille maksettavaksi 2 miljoonan sanktiota, jos kauppaa ei synny. Monta unetonta yötä olen tämän asian kanssa valvonut, nimenomaan kaupungin kannalta tosi huonosta kaupasta, kun puolet kauppahinnasta oli linjakorvauksien osalta korkeimman oikeiden päätöksen varassa. Niinhän siinä sitten kävi, että korkeimman oikeuden päätös tarkoitti, ettei linjojen tuottoarvoa huomioitu ollenkaan, vaan linjat menivät romuarvosta. Tämä siksi, että yhtiötä lähdettiin myymään kesken linjariitojen, jotka maaoikeuden päätöksessä olivat 53 miljoonaa markkaa ja tuottoarvot oli siinä myös huomioitu”.

Toinen viime vuosien päätös, jota Heikki Jokisen mielestä olisi kannattanut harkita tarkemmin, oli uuden 5,5 miljoonaa maksaneen koulun rakentaminen Ylivieskaan. Hän ei ymmärrä sitä, miksi uusi koulu päätettiin rakentaa, vaikka ennusteiden mukaan Ylivieskassakin oppilasmäärä laskee vuoteen 2030 mennessä reilulla 570 lapsella.

”Päätöksien pitäisi aina perustua tutkittuun tietoon. Olisi pitänyt ensin tehdä kouluverkkoselvitys ja sen pohjalta sitten ratkaisut. Kuitenkin toimittiin hölmöläisen tavoin, että ensin päätettiin hurraahuutojen säestämänä rakentaa uusi koulu, eikä puhuttu mitään oppilasmäärän vähentymisestä, vaikka se varmasti tiedettiin ainakin kaupunginhallituksessa. Kuitenkin tuosta päätöksestä reilun puolen vuoden päästä huomattiin, että meillähän on kouluja liikaa vähenevälle oppilasmäärälle. Päätettiinkin tehdä kouluverkkoselvitys viimein, ja loppu onkin sitten historiaa”, Jokinen päivittelee.

Tällä hetkellä Heikki Jokinen on Ylivieskan kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen. Hän on onnellinen siitä, että Ylivieskan päätöksenteossa on siirrytty tällä kaudella uuteen aikaan. Kaupunginhallituksella on täysi tuki ja luottamus viranhaltijoihin ja heidän ammattitaitoonsa.

”Nyt keskitytään hallituksessa ilman turhanpäiväisiä juonitteluita, ja kaikki energia käytetään kaupungin kehittämiseen. Ei asioihin, joilla ei tähän vaikuteta”, Heikki Jokinen muistuttaa.