Aikamatka Karjalaan

Kaksi karjalalaisiin kansallispukuihin eli fereseihin pukeutunutta naista vastaanottaa vierailijoita Ukonkantin kirjaston koulutussalissa. Sinne on pystytetty syyskuun alussa Muistoja Karjalasta ja karjalalaisia kädentöitä -näyttely, joka kestää 29.9. saakka.

Toinen naisista, Kirsti Sämpi kertoo, että hetki sitten näyttelyn aarteita on käynyt katsomassa paikallisia nelosluokkalaisia. Näyttely kiinnostaa siis myös nuorempaa sukupolvea, eikä ihme, sillä esillä on sekä maalauksia että tekstiilitöitä kuin myös kovista materiaaleista valmistettuja töitä. On tauluja, liinoja, käspaikkoja, asusteita, ryijyjä, puutöitä ja lasitöitä. Näkyvässä roolissa ovat myös kirkolliseen elämään liittyvät teokset.

Kirsti Sämpin kanssa kansallispukuun sonnustautunut ja Vihannin Karjalaseuran puheenjohtaja Aija Haukka kertoo, että seurassa on tällä hetkellä jäseniä reilut 60.
”Karjalaistaustaisia asuu Vihannissa kuitenkin paljon tätä enemmänkin. Osa on tullut tänne maatalousyrittäjäksi kuten myös kaivostyöläisiksi Lampinsaareen 50-luvun alussa”, tietää Aija Haukka.
Niin Kirsti Sämpin kuin Aija Haukankin on Vihantiin houkutellut aikoinaan aviomies. Aija Haukka on lähtöisin Merijärveltä, mutta hänen edesmenneen miehensä isä oli Suojärven evakkoja. Kirsti Sämpin äiti syntyi puolestaan Saarenpitäjällä, joka on nykyisin osa Parikkalaa. Isä oli kotoisin Lumivaarasta. Sämpi muistelee, että kylässä, jossa hän eli lapsena, ei ollut muita karjalalaisia kuin hänen isänsä ja äitinsä. Karjalalaistaustasta tulikin hänen nuoruutensa raskain taakka.
”Se oli ankaraa aikaa. Tosi kiusattu olin koulussa ja ryssän penikaksi minua sanottiin. Mutta ne ajat ovat ehkä sitten vahvistaneetkin minua”, uskoo Kirsti Sämpi.

Sämpin ja Haukan kanssa näyttelyä esitellyt Ritva Myllylä puolestaan kertoo, että Vihannissa karjalalaistaustaiset henkilöt ovat saaneet elää rauhassa.
”En minä ainakaan erottunut kansakoulussa joukosta. Tarkistin asian myös yhdeltä 80-vuotiaalta sukulaiseltani, joka tuli tänne nuorena, eikä hänkään ole kokenut täällä huonoa kohtelua. Ehkä Vihanti oli evakoille hyvä paikka asua”, miettii Ritva Myllylä, jonka äiti oli kotoisin samoilta suunnilta tunnetun tanssijan, Aira Samulinin kanssa, eli Hyrsylän kylältä.
Yksi asia, mistä Vihannin Karjalaseuran jäsenet saavat olla aidosti ylpeitä, on karjalanpiirakan leipomisen taito. Esimerkiksi Kirsti Sämpi ja Aija Haukka ovat valtakunnallisella piirakkamestarin arvonimellä palkittuja. Eikä tätä kyseistä titteliä niin vain itselle saadakaan.

”Piirakkamestarin arvonimeen on hirveän tiukat vaatimukset. Henkilöllä täytyy olla tehtynä useita satoja piirakoita johonkin tapahtumaan tai juhlaan. Hänen on myös pitänyt opettaa karjalanpiirakan tekoa ja olla kilpailussa mukana niin kilpailijana kuin tuomarina”, kertoo Kirsti Sämpi.
Sämpin mukaan vihantilaisten ja lähialueen ihmisten kiinnostus karjalanpiirakan leipomista kohtaan on ollut kasvussa.
”Olen pitänyt Raahen opiston puitteissa karjalanpiirakantekokursseja Vihannissa, Raahessa ja Pyhäjoella. Osanottajia on ollut mukavasti. Nyt mukaan ovat tulleet karjalalaiset leivonnaiset eli noin puolenkymmentä erilaista leivonnaista opetan tekemään yhden päivän aikana. Kiinnostus on noussut selvästi”.
Karjalalaisnäyttely herättää varmasti tunteet pintaan kaikissa niissä vierailijoissa, jotka ovat itse vierailleet joskus kyseisellä alueella. Aija Haukka kertoo käyneensä Sortavalassa noin 15 vuotta sitten. Kirsti Sämpi puolestaan matkusti 90-luvun lopulla isänsä kotitilalle. Hän tunnustaa suoraan, että näky siellä oli hämmentävä.
”Ensimmäisenä silmien eteen tuli peltoaukeama, joka oli täynnä ukonputkia, eikä pellolle oltu tehty mitään. Miksi heidän piti saada ne alueet, jos eivät niillä sitten mitään tehneet? Se tuntuu hirmuisen pahalta”, ajattelee Kirsti Sämpi.