Harmo ja minä -näyttämöteos toi Espanjan värit Oulaisiin

Vesa Vierikko ja Petri Kummela esittivät Oulaisten musiikkiviikoilla näyttämöteoksen Harmo ja minä. Esitystä voisi kuvailla kitaran soitoksi ja kirjan lukemiseksi, mutta sitä se ei ollut.

Esityksessä yhdistyy taiteen huippuammattilaisten ammattitaito. Kun espanjalainen Nobel-kirjailija, italialainen 1900-luvun ehkä merkittävin kitarasäveltäjiä, klassisen kitaran taituri sekä ammattinäyttelijä yhdistävät voimansa, lopputulos on enemmän kuin osiensa summa.
Esitys pohjautuu Nobel-kirjailija Juan Ràmon Jiménezin runolliseen proosaan Platero y yo, joka ei päästä lukijaa helpolla. Kirja kertoo Jiménezin ja hänen parhaan ystävän, aasin, kokemuksista pienessä espanjalaisessa kylässä eteläisessä Andalusiassa. Jiménezin kirjan luki elokuvasäveltäjä Mario Castelnuovo-Tedesco, joka ihastui teokseen niin, että sävelsi siihen kertojalle ja kitaralle teoksen Platero y yo, Op 190. Petri Kummela soitti esityksessä kitaraa ja Vesa Vierikko luki otteita Jiménezin fragmenttimaisesta teoksesta.
Teos on läpisävelletty, eli sävelet ja sanat on tarkasti sovitettu ja ajoitettu tukemaan, täydentämään tai korostamaan toisiaan. Teoskokonaisuudesta aisti tarinankertomisen ja musiikin yhdistämisen valtavan ammattitaidon.
Lopputulos oli intensiivinen, erilainen ja intiimi mestariteos, jota tuki Jedun tapahtumatuotannon opiskelijoiden suunnittelema lavastus ja salin pohjasuunnitelma. Lava oli lattiatasolla nurkassa ja sen ympärille oli levitetty tuolit puolikaareen.

”Esitys kiinnosti yleisöä, sillä lippuja oli myyty jo ennakkoon melkein 100 ja katsojia oli paikalla lähes 120”, kertoo Oulaisten kulttuurituottaja ja musiikkiviikkojen primus motor Anna Koivukangas.
Vierikko kertoi alussa, että Harmo ja minä on poikkeuksellisesti näyttämöteos, jota voi katsella silmät kiinni. Yleisö ei tainnut kuitenkaan malttaa pitää silmiään kiinni, ja silloin olisikin jäänyt näkemättä pysäyttävä kohtaus, jossa kitara ja Vierikon käsi toistavat sieluperhosen liikettä.
Värit ja sävelet veivät kuulijan Oulaisten marraskuusta Espanjan keltaisten liljojen maisemiin. Esityksessä kuvailtiin ihmisen ja eläimen välistä suhdetta herkkyydellä, jonka vain aasinsa selässä nukkunut taitaa: ”Harmo, kuljetit sieluani.”