Hengellinen herätys tuli rippikoulussa

Seurakuntapastori Roope Syngelmä istuu Oulaisten kirkon pihan penkissä. Aurinko paistaa ja mieli on levollinen. Syngelmästä tuntuu, että hän on tällä hetkellä juuri oikeassa paikassa.
”Olen kotiutunut Oulaisiin erittäin hyvin. Tämä on ihanan rauhallinen paikka. Aina kun menen kotiini, tuntuu, että mökillä olisi. Tykkään, että täällä kaikki asiat ovat tosi lähellä”, kehuu Roope Syngelmä.
Haukiputaalla kasvaneelle Roope Syngelmälle hengellinen herätys tapahtui rippikouluiässä, vaikka rippikouluun mennessä hän oli vielä sitä mieltä, että hengen asiat eivät häntä kiinnosta.
”Rippikoulussa pappi kertoi omakohtaisen kertomuksen, jossa keskeisenä sanomana oli parannuksen teko, sen tärkeys ja merkitys. Tämä kertomus sai sitten pohtimaan eri tavalla omaa suhtautumistani Jumalaan ja hengen kysymyksiin”.

Toinen todiste tulevasta uravalinnasta tuli Roope Syngelmän eteen siinä vaiheessa, kun hän sai rippikouluraamatun käteensä. Syngelmä avasi kirjan ja sivu sattui avautumaan syntiinlankeemuksen kohdalta.
”Siitä kokemuksesta, mitä Jumala Raamatun sanassa puhui ja mitä rippikoulupappi kertoi, tuli minulle kova kaipuu armollisen Jumalan yhteyteen. Koin piston sydämessäni ja kaduin sitä, miten olin aikaisemmin suhtautunut Jumalaan. Niinpä rukoilin, että saisin syntini anteeksi ja koin, että näin tapahtui”.
Rippikoulussa koettu herätys ei kuitenkaan vienyt Roope Syngelmää suoraa päätä papin ammattia kohti, vaan hän päätti vielä elää elämäänsä omien suunnitelmiensa mukaan. Hänen ensimmäinen haaveensa oli päästä armeijauralle, mutta terveysongelmien takia tämä tie tyssäsi alkuunsa.
”Ensin minulla meni polvilumpio rikki, sitten nivelsiteet ja kun niistä paranin, umpisuoleni tulehtui. Kaiken kruunasi marssimurtuma jalassa. Siinä vaiheessa aliupseerikoulun päällikkö sanoi, että sinun Roope on aika lähteä kotiin. Se oli kova paikka”.

Armeijan jälkeen Roope Syngelmä lähti opiskelemaan tietojenkäsittelyä ja sähkötekniikkaa, mutta koko ajan hänen takaraivossaan kaihersi tieto siitä, ettei tämä ollut oikea tie hänen kohdallaan.
”Minun sisälläni on aina elänyt pieni insinööri ja tekniikka on ollut suuri kiinnostuksen kohde. Mutta sitten kun yritin elää elämää omien suunnitelmieni mukaan, tuli aina jotakin vastusta eteen, eivätkä suunnitelmat saaneet tuulta alleen. Tällä nykyisellä tiellä on ollut tosi hyvä olla. Tuntuu, että asiat ovat viimein alkaneet loksahtaa kohdalleen”.
Ennen Oulaisiin tuloa ehti Roope Syngelmä toimia vuoden seurakuntapastorina Kemissä. Oulainen ei ollut Syngelmälle ennestään tuttu paikka, mutta hänen edeltäjänsä Miika Kähkösen positiiviset kokemukset kaupungista saivat hänet hakemaan vapaana olevaa seurakuntapastorin paikkaa.
”Meidät vihittiin Miikan kanssa samaan aikaan papin virkaan. Hän puhui aina Oulaisista hyvin lämpimästi, kuinka vastaanottavaista porukkaa täällä on ja kuinka hyvä täällä on tehdä papin työtä. Lisäksi minulla asuu edelleen 100 kilometrin päässä veli ja vanhemmat, joten senkin takia tämä paikkakunta tuntuu nyt hyvältä vaihtoehdolta”.

Kirkkoon kuuluvien määrä on laskenut viime vuosina niin Oulaisissa kuin monessa muussakin maamme seurakunnassa. Roope Syngelmän mukaan yhtä ratkaisevaa vastausta tämän suuntauksen kääntämiseen ei ole olemassa, mutta ehkä yksi vastaus voisi löytyä kirkon sanomasta ja siitä, miten se näkyy kaikelle kansalle.
”Kirkon olisi mielestäni hyvä kirkastaa omaa sanomaansa ja kertoa siitä, mitä meillä on sellaista mitä muilla ei ole. Ajattelen niin, että vaikka maailma ympärillä muuttuu, olisi hyvä, jos olisi joku paikka, josta voisi löytää turvaa ja pysyvyyttä. Ja se paikka voisi olla juuri kirkko. Toki olen myös sitä mieltä, että on tärkeää, että seurakunnassa on esimerkiksi konsertteja kuten muuallakin on, mutta että takaraivossa olisi se ajatus siitä, minkä takia me olemme juuri kirkkona tässä todellisuudessa ja maailmassa läsnä”.
Papin työn vastapainon Roope Syngelmä löytää helpoiten luonnosta. Sisäisen rauhoittumisen voi löytää hyvin läheltä, vaikkapa oman seurakunnan hautausmaalta.
”Itse olen matalan kynnyksen luonnossa liikkuja. Täällä hautausmaallakin kun kävelee ja kuuntelee lintujen laulua, on se jotenkin hyvin voimavaroja palauttava ja hoitava paikka. Hautausmaalla tulee myös vahva tunne siitä, ettei minulla ole kiire minnekään”.
Luonnossa liikkumisen lisäksi Roope Syngelmä tykkää soittaa kitaraa. Hengellisen musiikin lisäksi hän on suuri Juice Leskisen tuotannon ystävä.
”Juice osasi sanoittaa hyvin ihmiselämän ristiriitaisuudesta. Tämän lisäksi tykkään seurata kansainvälistä jalkapalloa. Olen Liverpoolin kannattaja ja heidän tunnuslauseensa, You’ll Never Walk Alone, resonoi hyvin hengellisen maailman kanssa”.