Hyvyyden voimaa
Ajan polkupyörällä kesäistä Oulujoen rantaa, kun huomaan raavaan miehen makaavan nurmikentällä. Ensin ajan ohi ajatellen, että hän on vain humalassa ja sammunut kesken päivän. Sitten pysähdyn. Mietin hetken ja päätän palata katsomaan, miten hän voi. Teen sen useastakin syystä: a) opiskelen sairaanhoitajaksi eli minulla on velvollisuus, b) kyseessä voi hyvinkin olla sairaskohtaus eikä humalatila c) haluan voittaa pelkoni ja olla hyvä ihminen d) ”vain humalainen” on myös ihminen.
Lopulta paljastui, että kyseinen herra oli humalassa ja nukahtanut nurmikolle. Minulle jäi kuitenkin kasa mietittävää tuosta tilanteesta. Jäin pohtimaan, miksi auttaminen on niin vaikeaa. Eihän ole iso asia pysähtyä ihmisen äärelle ja kysyä: pärjäätkö? Voinko olla avuksi? Tarvitsetko apua? Pelkona tietenkin on, että saattaa joutua toimimaan apua tarvitsevan kanssa, mutta melkein jokaisellahan on puhelin ja netti taskussa opastusta varten. Minäkin soitin kyseisessä tilanteessa hätäkeskukseen saadakseni ohjeita.
Toinen juttu olivat omat reaktioni: pelkäsin herran suuttuvan ja käyvän väkivaltaiseksi, jos häiritsen hänen uniaan. Mutta jo sitä ennen ehdin miettiä, myöhästynkö tapaamisestani, mikäli jään kyselemään miehen vointia. Tämä tietenkin jälkikäteen ajateltuna vaikuttaa itsekkäältä, varsinkin jos kyseessä olisi ollut ihmisen henki. Minun aikaniko olisi niin kallista, etten voisi ”tuhlata” sitä toisen ihmisen auttamiseen?? Aika paksua..
Hyvyys vaikuttaa olevan tänä päivänä aliarvostettua. Sen vähättely näkyy televisiossa ja toisinaan työelämässäkin: juonitellaan ja manipuloidaan eikä heikointa lenkkiä säälitä. Joskus muinoin autettiin naapuria ja tehtiin talkoilla hyvää kanssaihmisille: rakennettiin taloja tai seivästettiin heinää. Tuttavani muistelee lämmöllä seurakunnan yllättäen toimittamaa rankakuormaa, joka tuotiin hankalassa elämäntilanteessa, talven alla pihalle asti. Lämpöä siitä riitti koko talveksi ja hyvää mieltä!
Hyvyys on taistelulaji, jossa joudumme vastakkain itsekkyyden ja välinpitämättömyyden kanssa. Hyvyys ei aina ole helppoa, mutta sen paras puoli on, että kaikki hyötyvät. Vaikka antaja antaisi kuinka paljon hyvää pois, hänen oma hyvä mielensä vain lisääntyy. Eikä hintalappukaan päätä huimaa: oven avaaminen, hymy, ihmisen vierelle pysähtyminen, kuulumisten kysely, ne eivät maksa mitään. Jokainen voi tehdä hyvää: pientä tai isoa. Ja kun joku tarjoilee sinulle hyvää, älä kieltäydy vaan ota kohteliaasti vastaan ja laita se kiertämään. Näin hyvyys kasvaa ja sen myötä maailmasta tulee parempi paikka elää!