Ilves vieraili oulaistelaisperheen takapihalla
Pyykölässä asuvan Mauri Nevasaaren kotitalon terassilla vieraili viime viikolla keskiviikon ja torstain välisenä yönä kutsumaton vieras. Kokeneena luonnossa liikkujana Nevasaari tunnisti heti, kuka tämä vierailija oli. Se oli ilves. Nevasaaren talolta eläin oli jatkanut matkaansa Pyhäjokitien suuntaan.
Ilvekset ovat pyörineet Mauri Nevasaaren tiluksilla aikaisemminkin, mutta tälle talvelle tämä vierailu oli nyt ensimmäinen kerta. Nevasaari tykkää hiihtämisestä ja näillä reissuilla ilveksen jälkiä näkee tuon tuosta.
”Ahonperän ja Vaekankaan laduilla ilveksen jälkiä näkee usein. Livenä en ole vielä päässyt sitä koskaan näkemään”, kertoo Mauri Nevasaari.
Ilveksen lisäksi Mauri Nevasaari on tutustunut kotitalonsa liepeillä muihinkin metsäneläimiin.
”Vuodesta 1991 lähtien olemme täällä asuneet ja on täällä käynyt joskus saukkojakin pihalla”, naureskelee Mauri Nevasaari.
Tutkija Annika Herrero Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo, että ilvekset vierailevat omakotitalojenkin pihassa toisinaan, vaikkakin kunkin ilveksen kokonaisaikaiseen liikkumiseen nähden vierailut ovat harvinaisia.
” Pihat ovat yleensä hiljaisia öisin, jolloin ilves on aktiivisimmillaan, joten se ei välttämättä ajattele taloja ja pihoja niin ihmislähtöisesti kuin me”, toteaa Annika Herrero.
Joskus on vain niin että piha sijaitsee ilveksen kulkureitin varrella tai joskus sen sinne houkuttelee esimerkiksi puutarhojen antimia syövät rusakot tai jänikset sekä kauriit. Joskus jopa pikkujyrsijät. Mauri Nevasaari vahvistaa, että hänen luonaan käynyt ilves oli selvästi seurannut pihalla olleita rusakon jälkiä. Luonteeltaan ilves on aika utelias, mutta suhteellisen arka. Se voi tottua jonkin verran myös ihmisten läsnäoloon.
” Se kuitenkin on hämärän ja yön eläjä, joten se saa olla ihmisiltä rauhassa jonkin verran ihan vaan erilaisen vuorokausirytminsä takia. Saaliin kannalta se on aika opportunistinen, joten se voi hyvinkin tulla katsomaan paikkaa vaikka lintulaudan hajujen perusteella. Jäniseläimet ovat tosiaan yksi sen pääsaaliista, joten se on hyvinkin voinut seurata rusakon hajuja ja sen takia käydä pihassa”, sanoo Annika Herrero.
Herreron mukaa ilveskanta on nyt aika tiheä ja vielä kasvava, koska metsästys on ollut sen pääasiallinen kuolinsyy, eikä ilvestä ole metsästetty muutamaan vuoteen. Kanta on tiheimmillään etelässä, jossa on paljon metsäkaurista ja valkohäntäkaurista. Muuallakin voi kuitenkin esiintyä paikallisia tihentymiä. Siihen vaikuttavat elinympäristön laatu ja paikallinen saaliskanta, sekä tietenkin ilveskanta itse. Annika Herrero ei ota kantaa siihen, olisiko metsästystä vara laajentaa, sillä ne päätökset ovat poliittisia.
” Tarvittaessa Luke tekee kuitenkin Maa- ja metsätalousministeriön toiveesta verotusmallin, jolla voi laskea miten tietynlainen metsästys määrällisesti ilveskantaa verottaa ja millaisella todennäköisyydellä”, hän lausuu.
