Juhani Palmu kiinnostaa ihmisiä edelleen
Keskelle tuiki tavallista omakotitaloaluetta on pystytetty tienviitta: ”taidegalleria”. Pihaan ajaessani tiedän tulleeni oikeaan osoitteeseen. Piharakennus on täynnä tauluja ja talon isäntä tervehtii jo ovelta. Vierailijoille on laitettu myös kahvi tarjolle.
Pitkään Oulaisten paikallispolitiikassa vaikuttanut Kai Pajala järjesti viikonloppuna Oulaisissa Juhani Palmun teoksista koostuvan taidenäyttelyn. Hänen lähes 200 taulun kokoelmansa on mahdollisesti Suomen suurin. Palmu tunnetaan erityisesti latoaiheisista töistään, mutta näyttelytilaan astuessaan saa huomata, että Palmun tyyli, aiheet ja tekniikat ovat eläneet vuosikymmenten vaihtuessa.
Nyt jo edesmennyt Palmu oli Pajalalle ennen kaikkea ystävä. Etenkin Palmun viimeisinä vuosina he soittelivat ja vierailivat toistensa luona puolin ja toisin. Joskus Palmu saattoi soittaa taiteen merkeissä ja puhelimessa sovittiin taululle sopiva hinta.
Pajala sanoo suoraan, että galleristina hän haluaa tuntea taiteensa.
”Aina joskus joku soittaa ja kysyy, haluaisinko vaihtaa teoksia tai ostaa muiden taiteilijoiden töitä, mutta olen halunnut keskittyä yhteen,” Pajala kertoo.
Hän on keräillyt ainoastaan Juhani Palmun teoksia ja niitäkin kuluneina vuosina enää harkiten. Hän on ostanut suurimman osan teoksista Palmulta itseltään ja noin neljänneksen muilta, yksityisiltä ihmisiltä.
Pajala aloitti keräilyn 90-luvulla ja hänen kokoelmiinsa sisältyy öljyvärimaalauksia 70-luvulta asti ja lisäksi uudempia vedoksia sekä Raamattu-aiheisia teoksia. Useimmat tauluista ovat kaupan, mutta yhtä Pajala ei myy: hänen Kalajoen mökillensä tehtyä taulua. Muiden teosten hinnat liikkuvat muutamissa tuhansissa ja arvokkain maksaa 20 000 euroa. Pienemmät teokset ovat käyneet kaupaksi, mutta suurempia tauluja ei ole viikonloppuna juuri myyty. Näyttely oli avoinna perjantaista lauantaihin ja kävijöitä kertyi Pajalan laskelmien mukaan noin 50–100. Enemmänkin olisi sopinut.
Keskustelun siirtyessä politiikkaan Pajalalla olisi alan konkarina sanottavaa. Paikallispolitiikan lisäksi hän ehti toimia myös Pohteen aluevaltuutettuna. Hän haluaa kuitenkin antaa työrauhan nykyisille tekijöille:
”Kun en enää ole päättämässä, niin en viitsi ottaa kantaa. Kansalaisena ja veronmaksajana seuraan politiikan käänteitä edelleen kiinnostuneena.”
Pajala on ollut aina liikunnallinen. Kesäisin golfia kertyy 3–4 pelikertaa viikossa ja hiihtoa talven aikana jopa 1000 kilometriä. Golfissa on myös sosiaalinen puoli, koska siinä tapaa uusia ihmisiä. Mutta sekä golfissa että hiihdossa liikunta on tärkeää.
Pajala on myös innokas raviharrastaja. Hänellä itsellään on tällä hetkellä viisi hevosta, joista kaksi tammaa kulkee kilpailuissa. Vaikka Pajala on jättäytynyt pois politiikasta, hän on edelleen mukana muun muassa Suomen Hippos ry:n, suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön valtuuskunnassa. Pokaalirivi ikkunalaudalla puhuu puolestaan: Pajalan hevoset ovat vuosien saatossa pärjänneet hyvin.
Taide on Pajalalle harrastus, jolle on politiikan jälkeen jäänyt hieman enemmän aikaa. Häneltä on useasti kysytty mahdollisuutta tulla katsomaan kokoelmaa. Oulaisista oli hyvä aloittaa, sillä näyttelylle oli hyvin tilaa entisen hevostallin tiloissa ja tauluja on esillä myös autotallissa. Työpöytä, jonka äärellä hän tavallisesti palvelee lakipalveluiden asiakkaita muun muassa perunkirjojen ja testamenttien kanssa, on nyt myös varattu taiteelle. Kysyntää olisi ja Pajala onkin ajatellut järjestää vielä ainakin pari näyttelyä: Pyhäjoella mahdollisesti jossain vaiheessa ja Kalajoella ehkä jo tänä syksynä. Taulujen kuljettamisessa on myös oma hommansa, eikä Pajala pidä turhaa kiirettä.
