Kaikki lähtee eläinten hyvinvoinnista
Maatalousyhtymä Maitokauhalla katsotaan valoisin mielin tulevaisuuteen.
Kello huitelee yhtätoista elokuisena maanantaina. Merijärvisellä Maitokauhan tilalla ollaan juuri nauttimassa lounasta. Ruuan päälle juodaan tietysti kahvit, jonka jälkeen kaikki siirtyvät omiin askareisiinsa. Ja töitähän maatilalla riittää ympäri vuoden.
Maatalousyhtymä Maitokauhan omistajina ovat Matti Salmu sekä hänen isänsä Arvo ja äitinsä Sari. Tämän lisäksi tilalla työskentelee Arvon ja Sarin nuorin tytär Miia, työmies Eino sekä työharjoittelussa Kannuksen maatalousoppilaitokselta oleva Topi.
Arvo Salmu ehtii käydä ryyppäämässä nopeasti vain vettä, sillä kohta hänen täytyy taas painua takaisin puintihommiin. Tilalla on viljelyksessä noin 180 hehtaaria peltoa. Tänä vuonna siellä kasvaa ohraa, vehnää ja kauraa sekä nurmea.
Tulevan sadon suhteen Arvolla on toiveet korkealla.
”Viljasato ei tule olemaan määrällisesti niin suuri, mutta laadullisesti sitäkin parempi. Myös rehua tuli tänä kesänä tosi hyvin”, Arvo kertoo.
Maatalousyhtymän pelloilla on viljelty parin vuoden ajan myös hernettä, joka menee suoraan lehmien rehuksi. Arvon mukaan lehmät saavat herneestä valkuaista, mikä on ensiarvoisen tärkeää hyvälaatuisen ja -määrällisen maidon tuotannossa. Salmut lähtivät rohkeasti kokeilemaan herneen kasvatusta, vaikka moni paikallinenkin kolleja totesi sen olevan turhaa touhua.
”Ensin sanottiin, että ei herneen kylvä onnistu. Mutta sitten kun kylvä onnistui, niin sanottiin, että ei se kasva. Mutta sitten kun se kasvoi, niin sanottiin, että ei se pysy pystyssä eikä sitä saa puitua. Mutta sitten kun saimme sen puitua, sanottiin, että ei sitä saa myllättyä. No kun saimme sen myllättyä, niin siihen loppuivat puheet”, nauraa Matti Salmu.
Maitokauhan tilalla lypsäviä lehmiä on satakunta. Kun tähän lisätään vielä nuorikarja ja vasikat, joita on yhteensä noin 60, riittää navetankin puolella askaretta jos toista. Salmun perheessä työnjako on sellainen, että isä-Arvo keskittyy pelto- ja konetöihin, kun taas nuoren isännän Matin harteilla on navetan ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen yhdessä äiti-Sarin ja sisko Miian kanssa. Kaksi jälkimmäistä hoitavat tämän lisäksi myös maatilan paperityöt.
Salmujen apuna navettatöissä on kaksi lypsyrobottia sekä lannanluontirobotti. Nykyinen navetta rakennettiin tilalle vuonna 2008, ja Matti voi iloksensa kertoa, että navettalaina tullaan maksamaan loppuun ensi vappuun mennessä. Hän onkin jo suunnitellut mielessään mahdollista navetan laajennusta.
”Roboteissa olisi vielä kapasiteettia 120 lehmälle. Nyt lehmiä on lypsyssä 80-90. Meillä tulee myös ruokintalaitteisto tiensä päähän ja se olisi tarkoitus vaihtaa ensi kesän aikana”.
Salmujen navetassa satsataan lehmien hyvinvointiin. Navettaan on parannettu ilmastointia ja sen viereen on rakennettu kylmäpihatto ”mammalomalla” olevia lehmiä varten. Siellä eläimet saavat valmistautua rauhassa poikimiseen ympäri vuoden.
”Tämä on ollut monen eläimen pelastus. Lehmät voivat täällä tosi hyvin, kun on raikasta ilmaa hengittää ja tilaa liikkua”.
Navetan toisesta päädystä löytyvät puolestaan vastasyntyneille vasikoille tarkoitetut iglut. Matin mukaan iglujen käyttö on yleistynyt lypsykarjatiloilla, vaikka vielä kymmenen vuotta sitten uskottiin yleisesti, että vasikat tarvitsevat erityisen lämpimät elinolosuhteet.
”Tämä eläin kyllä pärjää kylmässäkin ja kestää pakkasen. Kunhan sen saa ensin kuivaksi, niin sen jälkeen ei ole ongelmia. Vaikka nämä iglut lisäävät hieman työmäärää, on kaikki sen arvoista, että saa hoitaa tervettä eläintä”.
Maitotilojen määrä on ollut viime vuosikymmeninä laskemaan päin. Kun tulot eivät riitä kattamaan menoa, tietää se lapun lyömistä luukulle monen tilan kohdalla. Matti kertoo, että maidon hintaan tulee ensi kuussa sentin korotus. Hän on laskenut, kuinka merkittävä korotus yksikin sentti voi olla.
”Jos olisimme tuottaneet viime vuonna sillä hinnalla maitoa, olisi meidän liikevaihto noin 10 000 euroa enemmän”.
Suuria kysymyksiä ilmaan tuo myös maailmanlaajuinen energiakriisi. Maitokauhan tilalla sähkösopimus kestää vielä vuoden vaihteeseen asti alle viisi senttiä kilowattitunnilta. Mutta sen jälkeen onkin täysin mysteeri, mitä sähköstä joudutaan maksamaan.
”Jos hinta nousee esimerkiksi 49 senttiin, tarkoittaa se sitä, että jos me nyt maksamme sähköstä kuukaudessa 800 euroa, on hinta ensi vuonna 8000 euroa plus siirto päälle”, Matti murehtii.
Maatilansa tulevaisuuden Matti näkee kuitenkin valoisana. Venäjän ja Ukrainan sodan myötä maailmassa kärsitään ruokapulasta, mikä korostaa maiden omavaraisuuden tärkeyttä.
”Ensi kevättalvella ruoka oikeasti loppuu ja silloin meillä on kavereita. Ruotsissa tilanne on vielä huonompi, kun siellä omavaraisuusaste ehdittiin laskea puoleen”.
