Katja Küttnerilla pitää kiirettä – ensi-iltoja tulossa niin teatteriin kuin valkokankaalle

Oulaistelaislähtöistä näyttelijää Katja Küttneriá jännittää. Hän esiintyy tänään ensi-iltansa saavassa Q-Teatterin näytelmässä Järjen hedelmät.
Näytelmä on Saara Turusen teossarjan kolmas ja viimeinen osa. Se käsittelee rationaalisuuden ja ruumiillisuuden ristiriitaa.
Küttnerin kanssa lavalla nähdään neljä muuta näyttelijää, muun muassa Pirkko Hämäläinen ja Kreeta Salminen.
”Teimme Saara Turusen kanssa muutama vuosi sitten näytelmän Medusan huone ja nyt vuorossa on Järjen hedelmät, jonka myös teen oikein mielelläni”, kertoo Katja Küttner.
Teatterin lisäksi Katja Küttner on ajankohtainen nimi myös valkokankaalla. 7.10. saa ensi-iltansa Mikko Myllylahden ohjaama Metsurin tarina. Kummien käänteiden ja hirtehisen huumorin sävyttämää elokuvaa on kuvattu muun muassa Suomen pessimistisimpänä kuntana tunnetun Puolangan lumisissa maisemissa.

Cannesin Kriitikoiden viikolla palkittu Metsurin tarina on absurdi pohjoisen tarina Pepestä (Jarkko Lahti), joka uskoo parempaan huomiseen, vaikka mikään ei varsinaisesti anna siihen syytä.
Hyvätahtoinen metsuri menettää lyhyessä ajassa vaimonsa, talonsa, työnsä ja parhaan ystävänsä, mutta ottaa traagiset tapahtumat vastaan tyynellä optimismilla.
Elokuvan verkkaisesti etenevät kohtaukset ja dialogit muistuttavat hyvin paljon Aki Kaurismäen teoksia. Katja Küttnerkin myöntää, että jonkinlaista sukulaisuutta Kaurismäkeen on elokuvasta löydettävissä.
”Se on hyvin omalaatuinen elokuva, jossa on ihan oma maailmansa. Kun elokuvalle oikein antautuu, voi sieltä löytää hyvin kiinnostavaa tragediaa, komediaa, runoa ja satua”.

Metsurin tarinan tekeminen ajoittui pahimpaan korona-aikaan. Elokuvassa oli mukana kansainvälinen kuvausryhmä. Esimerkiksi pukusuunnittelijat ja maskeeraajat olivat kotoisin Hollannista. Katja Küttner kertoo, että ulkomaalaisille oli hauska näyttää, millaiselta Suomen talvi oikeasti näyttää.
”Koronarajoitukset olivat siihen aikaan vielä tiukat ja esimerkiksi maskien kanssa piti olla erittäin varovainen. Mutta toisaalta oli taas tosi mukava lähteä pitkästä aikaan reissun päälle. Kyllähän talvinen Pohjois-Suomi on vailla vertaansa. Minusta tämä elokuva on todella kaunis ja toivon tietenkin, että mahdollisimman moni kävisi sen katsomassa”.
Katja Küttner saa olla kiitollinen siitä, että hänellä on riittänyt töitä hyvin korona-aikanakin, vaikka tekeekin näyttelijän työtä freelancerina.
”Sehän on ollut paljon tuurista kiinni, että miten kovasti korona on kunkin kohdalle osunut. Minulla onneksi pyörivät nuo kuvaukset koko korona-ajan. Olihan se korona tosi kova isku esittävälle alalle”.
Katja Küttner muistelee saaneensa ensikosketuksen teatteriin lapsena, kun hän osallistui Oulaisten kaupungin järjestämille bussimatkoille Oulun kaupunginteatteriin.
”Siellä teatterissa oli minusta niin kiehtova ilmapiiri. Sitten kasiluokalla sanoin jostain syystä opolle, että tahdon näyttelijäksi. Sitä en tiedä, että mistä se ajatus mahtoi tulla. Ehkä se oli sellaista erikoisuuden tavoittelua. Sitten lukiossa perustimme kaveriporukalla Oulas-opiston alaisuudessa näytelmäkerhon ja teimme yhden näytelmänkin. Siitä se ura sitten taiteen parissa pikkuhiljaa alkoi”.

Katja Küttner pitää teatteria itselleen läheisempänä elokuvaan verrattuna. Tämä johtuu paljolti siitä, että Küttner on nähty useammin teatterin lavalla kuin elokuvassa.
”Ihanaa on tietenkin se, että pystyy tekemään molempia. Niissä kummassakin on oma viehätyksensä. Tärkeintä on hyvä työryhmä, jonka kanssa on mukava tehdä töitä”.
Katja Küttnerille Itselleen tärkeimpiä töitä ovat tähän mennessä olleet ajankohtaisen Saara Turusen näytelmän lisäksi ainakin Kansallisteatterissa vuonna 2018 esitetty Homoäiti sekä Prinsessa elokuva vuodelta 2010.
”Homoäiti on hyvin rakas työ ja olin siinä yksin näyttämöllä. Se oli minusta hieno esitys. Prinsessa-elokuva oli myös ihana työ. Lisäksi Teatteri Takomo on hyvin tärkeä paikka, koska olen ollut siellä periaatteessa koko ammattiurani ajan”.
Vaikka Katja Küttner on asunut pitkään Helsingissä, ei oulaistelaisuus ole hävinnyt hänestä mihinkään. Siitä huolen pitävät Oulaisissa yhä asuvat äiti, isä ja veli perheineen.
”Käymme heidän luonaan monta kertaa vuodessa. Lapsilla on serkut Oulaisissa ja se on hyvin tuttu paikka meille kaikille. Koska asumme keskustassa, on tosi mukavaa, että voi näyttää lapsille muunlaistakin paikkaa kuin Helsingin keskustaa”.