Katoava kansanperinne?

Oulaisten kaupungin alaisuudessa toimii tällä hetkellä enää kolme perhepäivähoitajaa.

Wanhan Woiman perinnekeskuksen pihapiiristä kuului iloista lasten naurua viime torstaiaamuna, kun Oulaisten kaupungin perhepäivähoitajat kokoontuivat viettämään Elettiinpä ennenkin -päivää. Päivän aikana lapset pääsivät tutustumaan esimerkiksi vanhaan kauppaan, pajaan sekä katsomaan vanhoja traktoreita ja autoja.
34 vuotta perhepäivähoitajana toimineen Tuula Kauralan mukaan Oulaisten kaupungilla toimii tällä hetkellä kolme perhepäivähoitajaa. Kohta luku on vain kaksi, sillä yksi heistä on eläköitymässä.
”Oulaisiin tarvittaisiin lisää perhepäivähoitajia, sillä kysyntää tälle kyllä on. Eikä tämä ammatti ole pelkästään yksin ähräämistä, vaan me teemme esimerkiksi tämänkaltaisia retkiä yhdessä”, kehuu Tuula Kaurala.
Miksi perhepäivähoito ei sitten kiinnosta nuorta sukupolvea? Tuula Kauralan mukaan yksi suuri tekijä on palkkaus, mikä ei päätä huimaa. Perhepäivähoitajan keskimääräinen palkka on noin 2000 euroa.
”Palkkaus ei vastaa työn vaativuutta millään muotoa. Myös se, että omaa kotia pitää käyttää työpaikkana, ei ehkä kiinnosta kaikkia. Ja onhan tämä haasteellinen työ muutenkin: vastaat kaikesta aivan itse. Kyllä tämä kutsumusammattikin pitää olla”.
Tuula Kaurala kertoo olleensa nuorempana töissä kodin ulkopuolella, mutta perhepäivähoidosta hän saa enemmän kuin mistään muusta työstä.
”Olen tykännyt aina lapsista. Haluan antaa lapsille enemmän kuin mitä he saavat suuressa ryhmässä. Perhepäivähoidossa yksilöt tulevat huomioiduksi. Tämä on perheen omaista hoitoa”.

Maaret Rantasen Dyyni-tytär on ollut perhepäivähoidossa tammikuusta lähtien. Rantaselle oman lapsen laittaminen juuri perhepäivähoitoon oli luonnollinen asia. Onhan hän itsekin varttunut perheessä, jossa äiti teki töitä perhepäivähoitajana.
”Olen saanut kokea perhepäivähoidon parhaimmat puolet: pienen ryhmän ja sen huomion, jonka hoitaja voi lapsille antaa. Perhepäivähoitajat ovat oma ryhmänsä, jolla riittää ekstramäärä rakkautta lapsiin. Jos tytär on lähtenyt jonakin aamuna takkutukkana hoitoon, on hän saattanut palata sieltä hieno käpyletti päässä kotiin”, Maaret Rantanen iloitsee.
Laura Ahmaojan 4-vuotias lapsi on ollut perhepäivähoidossa reilun vuoden. Kokemukset tältä ajalta ovat olleet pelkästään positiivisia.
”Se on kodinomainen paikka, jossa tuoksuu ihana kotiruoka, kun lapsen tuo sinne hoitoon. Tuntui hyvältä, kun paikka varmistui, sillä sen saaminen ei ole itsestäänselvyys”, Ahmaoja toteaa.
Hänen mielestään on surullista, että perhepäivähoitajat ovat kohta loppumassa Oulaisista kokonaan. Hän kuitenkin ymmärtää senkin, ettei tämä ammatti ole kaikille sopiva.
”Se on raskasta työtä ja harva jaksaa kotona tällaista tehdä. Olisihan se kuitenkin ihanaa, jos löytyisi nuoria, jotka haluaisivat alkaa perhepäivähoitajiksi”.