Keräilijän aarreaitta

Lampinsaaressa toimii kesällä kirpputori, jonka esineistöä ei muualta löydy.

Vanha moottoripyörä ja muutama polkupyörä odottelevat ostajaansa entisen kauppakiinteistön etupihalla Lampinsaaressa. Kauppapalveluita tästä paikasta ei ole saanut enää pitkään aikaan. Tyhjillään rakennus ei kuitenkaan ole ollut muutamaan vuoteen. Kiitos sen omistajan, Mikael Kuotesahon, joka pitää paikassa kirpputoria aina kesäisin.
”Olen harjoittanut rompetoritoimintaa jo kymmeniä vuosia. Mutta vuonna 2020, kun tämä koronavouhotus alkoi, menivät kaikki kiinni. Ei ollut kirppiksiä, ei rompetoreja. Hoksasin sitten, että koska minulla on tämä kiinteistö täällä Lampinsaaressa, niin teen tähän kivijalkakirpputorin”, kertoo paljasjalkainen revonlahtinen Mikael Kuotesaho.
Mikael Kuotesahon kirpputori ei ole mikään tavanomainen kirppis. Siellä ei myydä hänen omien sanojensa mukaan vanhoja lasten vaatteita tai Ikean lasipurkkeja. Pääpaino on vanhoissa ja erittäin harvinaisissa esineissä.
”Tämän paikan asiakaskunta tulee tänne keräilymielessä”, hän muistuttaa.
Ja kun katselee Kuotesahon kirpputorin hyllyjä, voi heti huomata, mitä hän äskeisellä lauseellaan tarkoittaa. Tällaista esineistöä ei muualta löydy. Kuotesaho esittelee ensimmäiseksi vanhoja autoradioita. Ne ovat venäläisperäisiä ja ilmeisesti joko Volgassa tai Pobedassa käytössä olleita.
”En löytänyt netistä, että tällaisia olisi missään myynnissä. Suomen Radiohistoriallisella Seuralla ja Asa-museosta näitä taitaa vain löytyä”.

Kun Mikael Kuotesaholta kysyy, mikä on ollut merkillisin tavara, jonka hän on kirpputorissaan myynyt, on vastaus heti selvä: olympiarenkaita olkapäillään pitävä karhu.
”Ihmettelin aina, että mikä se oikein on. Sitten selvisi, että kun Suomessa piti olla vuonna 1940 olympialaiset, ehdittiin sitä varten tehdä mainoksia. Kuten se karhu. Mutta kaikki tietävät, miten sitten kävi. Tuli sota”.
Kirpputorin esineistä vanhin ja harvinaisin lienee vanha vaaka. Se on peräisin vuodelta 1727. Pieni kävely kaupparakennuksen yhteydessä olevaan, entiseen pankin tilaan tuo silmien eteen jälleen uuden hämmästyksen. Tila on pullollaan erilaisia seinäkelloja. Kuotesaho esittelee niistä yhtä, täysin peileillä pinnoitettua ja Saksassa valmistettua seinäkelloa.
”En ole nähnyt missään toista tällaista kelloa. Näitä kutsutaan kartanokelloiksi. Oli aikoinaan hyvää bisnestä tuoda kelloja Ruotsista, mutta sitten buumi loppui ja nämä kellot ovat jääneet minulle seinälle”.

Kellokokoelma jatkuu varsinaiselle kirpputorin puolelle saakka. Mikael Kuotesaho tunnustaa, että hän taitaa olla hieman ”kellohörhö”. Samalla hän esittelee noin satavuotiasta morsiuskelloa, joka nimensä mukaisesti annettiin siihen aikaan nuorelle parille häälahjaksi.
”En oikein tiedä, miksi tykkään niin paljon kelloista. No ehkä siitä syystä, että kun olin vielä aviossa, kävi meillä aina kaksi vanhaa ukkoa kellokauppoja tekemässä. Siitä kait se innostus sitten lähti”.
Vaikka Mikael Kuotesahon kirpputori on varsinainen aarreaitta, ei se pelkästään miestä elätä.
”Jos tällä elää pitäisi, niin nälkään kuolisi. Kesällä asiakkaita on kuitenkin välillä mukavasti. Esimerkiksi Vihannin markkinoiden aikaan täällä piti olla jämeränä myymässä”, hän hymyilee.