Kuin se olisi ollut eilen
Etualalla Tapio Aittola ja Raimo Väisänen.
Taaksepäin katsoen vuodet ovat vierineet hetkessä. Ihan vasta painoimme uudet puhtaanvalkoiset valkolakkimme päihimme ja kajautimme perinteisen latinankielisen laulun Gaudeamus Igitur huuliltamme. Harva, tuskin kukaan meistä tiesi silloin tuon laulun sanoja suomeksi. Useimmat ei tiedä niitä tänä päivänäkään. Seuraavassa alku laulusta suomeksi:
Riemuitkaamme, vielä on suonissamme tulta…
Ja nuoria, kauniita ja rohkeitahan me olimme vuonna 1976. Maailma seikkailuineen odotti avoimena edessämme. Osalle tuleva siinsi jo selkeänä edessään. Joku oli jo varhain päättänyt sukutilan tai perheyrityksen jatkamisesta. Pojille oli selkeä tie käydä armeija ja hakeutua sitten koulutukseen valintakokeiden kautta. Suurin osa meistä löysi elämänuransa ja rakensi sen itsensä näköisen. Jollekulle tie on ollut helpompi, osalle ehkä etsimistä koko elämän.
Lauantaina 30.5.2026 me 50 vuotta sitten kirjoittaneet osallistuimme uusien ylioppilaiden lakkiaisjuhlaan riemuylioppilaina.
Ennen virallista juhlaa iloinen puheensorina ja naurunremakat täyttivät Oulaisten Olotilan, kun riemuylioppilaat kokoontuivat vähitellen yhteiseen päivänviettoon. Eri puolille Suomea ja maailmaa ”joutuneet” koulukaverit löysivät jälleen toisensa.
Virallisen lakkiaisohjelman jälkeen meillä riemuylioppilailla oli linja-autolla kiertoajelu, jonka aikana tutustuimme vanhoihin paikkoihin ympäri kaupunkia. Tutustumiskierros päättyi Wanhan Woiman perinnekeskukseen, jossa Jouni Aitto-oja asiantuntevasti kertoi näyttelyalueesta ja esineistä.
Yhteisen iltamme päätti ruokailu entisessä ravintola Oulaksessa, nykyisessä Vinttikamarissa. Koko päivää täytti iloinen puheensorina ja jälleennäkemisen riemu. Monet muistelut kerrottiin ja kokemuksia jaettiin. En varmaankaan valehtele, jos sanon, että meille kaikille jäi tilaisuudesta hyvä mieli ja uusia, kultaisia muistoja.
Tapio ”Nata” Aittola: Peltokadulta tohtoriksi
Lukion ja armeijan jälkeen Tapio lähti opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon kasvatustieteitä. Yliopiston aikuiskasvatuksen sosiologian professorina. Koulutukseltaan hän on kasvatustieteiden tohtori ja dosentti.
Tapion tutkimusalueitaan ovat kasvatus- ja tiedonsosiologia, arkipäivän oppiminen, elämän historiallinen oppiminen sekä kasvatus ja kulttuurinen modernisoituminen.
Työssä on vierähtänyt 33 vuotta eläkkeelle siirtymiseen saakka vuoteen 2015. Tapio kuuntelee eläkeläisenä dekkari- ja klassikkoäänikirjoja Jyväskylässä.
Raimo Väisänen: Kintunperältä konsultiksi
Raimo aloitti Oulun Yliopistossa koneenrakennuksen insinööriopinnot valmistuen diplomi-insinööriksi 1986. Diplomityötä tehdessä Raimosta tuli ”rautaruukkilainen”. Diplomityö liittyi nauhalevytuotteiden tuotantoon, joka nopeutui huomattavasti (JOT), tuotanto tehostui ja välivarastointi pieneni, jonka vaikutuksesta säästöt olivat RR:lle kymmeniä miljoonia euroja. Tämän jälkeen Raimo lähetettiin työkomennukselle Düsseldorfiin kolmeksi vuodeksi 1988, mutta komennus kesti lopulta 33 vuotta.
Näinä aikoina Raimo toimi Rautaruukin sisaryrityksissä Saksan lisäksi Puolassa, Ruotsissa, Itävallassa. Toimintojen modernisoinneissa Raimo on ”tienannut” Rautaruukille 2 miljardia euroa. Vielä eläkkeellä ollessaan Raimo on tehnyt konsultaatioita.
Tapaamistamme järjestellessä Raimolta on saatu tietoja ”saksalaisella järjestelmällisyydellä” Excell-taulukoina.
Reijo Perälä: Merijärveltä mediapomoksi
Lukion jälkeen Reijo lähti opiskelemaan Oulun Yliopistoon opiskelemaan historiaa tavoitteena tulla historian tutkijaksi.
”Ensimmäisellä kesälomalla lähdin Liitto-lehteen kesätoimittajaksi”, Perälä kertoo.
Media-ala vei kuitenkin mennessään kymmenen vuotta printtimediassa ja 30 vuotta Ylellä. Työelämä vei miestä ja opinnot jäivät kesken ilman minkäänlaista tutkintoa. Myöhemmin opiskelu muuttui harrastukseksi ja lopulta Reijosta tuli filosofian tohtori. Väitöskirjan aiheena oli Lapuan liike ja sanan mahti, jonka Reijo teki 8 kuukauden virkavapauden aikana.
Oululehteen päätoimittajaksi hän meni 28-vuotiaana, ja oli silloin Suomen nuorin päätoimittaja. Seuraavaksi työ vei Ylen Ouluradion päälliköksi vuonna 1989.
Kymmenen vuoden jälkeen Reijo siirtyi Radio Suomen ohjelmapäälliköksi Helsinkiin. Silloinen Ylen pääjohtaja esitti Reijolle haasteen avata Ylen arkistot populaarilla tavalla.
Vuonna 2006 syntyi Elävä Arkisto, vuosi siitä perustettiin Yle Areena. Reijo oli yhtenä perustajana edellä mainituihin palveluihin ja toimi ohjelmapäällikkönä, kuten myös teksti-tv:ssä eläkkeelle jäämiseen saakka 2018.
Eläkeläisenä Reijo on julkaissut kaksi kirjaa: Pontevia Pohjalaisia-esseekokoelma ja Kurkistuksia-omaelämänkerta.
Ansioistaan Reijo on palkittu muun muassa Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla.
Kyösti Terentjeff
