Maalaiseläinlääkäriksi syntynyt

Jenna Wäänänen aloitti maanantaina Oulaisten uutena eläinlääkärinä.

Welsh corgi Seela toivottaa toimittajan tervetulleeksi Oulaisten eläinlääkäriasemalle. Omistaja Jenna Wäänänen ottaa lemmikin syliinsä ja ohjaa meidät kahvihuoneeseen. Tavaroita on vielä siellä sun täällä, mutta se ei ole mikään ihme, sillä maanantai on Jenna Wäänäsen ensimmäinen virallinen työpäivä Oulaisten eläinlääkärinä. Edessä on päivystysvuoro, mikä tarkoittaa sitä, että Wäänäsen pitää olla valmiustilassa ympäri vuorokauden. Hän asuu edelleen Oulussa, joten nukkumapaikka löytyy ainakin vielä väliaikaisesti eläinlääkäriasemalta.
”Katselen täältä asuntoja ja mahdollisesti kiinnostaisi tänne muuttaakin. Olisihan se elämä silloin paljon helpompaa, kun päivystyksiä on niin paljon. Eikä koirakaan viihdy täällä niin hyvin, kun täällä käy muitakin eläimiä”.

Sote-uudistuksen myötä kuntarakenteet ovat muuttumassa. Eläinlääkintähuolto kuuluu ympäristöterveydenhuollon alle, eikä näin ollen ole soten piirissä, mutta Jenna Wäänäsen mielestä ympäristöterveydenhuollossakin pitäisi päättää, minkä linjan se lopulta valitsee.
”Ylipäätään kunta-ala ja eläinlääkintäala on aika vanhanaikainen järjestelmä. Ei tänne saada työntekijöitä, ennen kuin jotakin muutoksia tapahtuu. Tälläkin alueella pitäisi olla normaalisti viisi päivystäjää, mutta nyt meitä on vain kolme. Se tarkoittaa aivan huimaa työmäärää yhdelle eläinlääkärille. Seuraavan viiden vuoden aikana varmasti ratkeaa, aletaanko esimerkiksi alueita yhdistää, jotta päivystys saataisiin toimivaksi”.

Eläinlääkäreiden houkuttelu maaseutukuntiin on koko Suomen laajuinen ongelma. Jenna Wäänänen uskoo, että yksi syy on alan vahva työsidonnaisuus.
”Jos täysipäiväistä työtä tekee, on normaali työviikko sellainen 80-100 tuntia. Ei moni halua, eikä pysty oman elämäntilanteensa takia tekemään niin paljon töitä. Se melkein vaatii sitä, että työn perässä pitää muuttaa toiselle paikkakunnalle. Ja sitä moni ei halua tehdä”.
Jenna Wäänänen on toiminut eläinlääkärinä kolme vuotta. Hän myöntää, että oman itsensä kanssa on joutunut tekemään paljon tutkiskelua sen suhteen, paljonko yksi ihminen jaksaa lopulta töitä tehdä.
”Tätä työtä tekee ilosta, koska se on niin mukavaa ja mukaansa tempaavaa. Välillä ei huomaa, että paljonko on tullut päivystettyä. Sitten vasta, kun on tosissaan väsynyt. Itseä pitää toisinaan toppuutella, ettei kaikkialle voi ehtiä, vaan päivistä pitää tehdä sellaisia, että työt pystyy hoitamaan hyvin”.
Voidaan hyvin sanoa, että eläinlääkärin työ on Jenna Wäänäselle kutsumusammatti. Hän ymmärsi parikymppisenä Oulun yliopistoon hakiessaan, kuinka vaikeaa eläinlääkäriksi opiskelemaan on päästä ja aloittikin opinnot kemian puolella, mutta sitten totuus tuli vääjäämättä eteen: hänet valtasi luovuttajan olo, sillä eläinlääkärin ammatti oli ollut aina niin selkeä unelma hänelle.

Varsinaisen työuransa Jenna Wäänänen aloitti Oulun kaupungilla, jossa hän viihtyi kolme vuotta. Pikkuhiljaa mieleen alkoi kuitenkin tulla ajatus työpaikan vaihtamisesta, sillä Oulussa työnkuva oli eläinsuojelu- ja päivystyspraktiikan puolella, kun taas Wäänästä oli aina kiinnostanut työskennellä enemmän maaseudun eläinten kanssa. Työkaverin houkuttelemana Jenna Wäänänen suuntasikin ensin Kestilään ja viime kesän ajaksi Haapavedelle Ympäristöpalvelut Helmen alaisuuteen.
”Olen asunut lapsuuteni Iissä ja meillä oli naapurissa nautakarjaa, joten tavallaan maaseutu on sielunmaisemana minulle tutumpi kuin kaupunki. Ja onhan nautapraktiikka omalla tavallaan rauhallisempaa kuin pieneläinpuoli. Mutta tykkään kyllä tehdä kumpaakin”.
Kulunutta kesää Jenna Wäänänen muistelee lämmöllä. Hän pääsi tekemään paljon niin sanottuja perusjuttuja kuten lehmien vetimiin tulleiden haavojen hoitamista, mikä sekin voi olla välillä haastavaa, sillä välillä lehmä alla joutuu työskentelemään nelin kontin. Jenna Wäänänen on tiedostanut, että eläinlääkärin työssä on olemassa myös omat vaaransa.
”Ainahan sitä saa olla varuillaan, kun navetassa työskentelee. Joka kerta ei täysin tiedä, mistä potku voi tulla. Ei siis voi kyyristyä minne tahansa. Kerran yksi isokokoinen vasikka potkaisi minua polveen, mutta ei siitä onneksi tullut pysyvää vammaa”.
Kesällä hän pääsi tekemään myös paljon lehmien poijituksia, mutta yksi synnytys ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan.
”Tein ensimmäisen keisarinleikkaukseni lehmälle. Kaikki meni lopulta hyvin ja sain kollegalta apua. Kolme tuntia se leikkaus kaikkiaan kesti”.
Ensimmäinen työpäivä Oulaisissa sujuu pääosin tavaroiden järjestelemisen parissa. Aamulla Jenna Wäänäsen luona käy koiranomistaja rokotusasioissa ja myöhemmin hän käy katsomassa eräällä tilalla utaretulehduksesta kärsivää lehmää. Tästä se lähtee, maalaiseläinlääkärin uusi elämä.