Maria hurahti ralliin, eikä paluuta entiseen enää ole
Kun rallikärpänen puraisee kerran kunnolla, ei sen jälkeen ole paluuta entiseen. Näin kävi ylivieskalaiselle Maria Sorvistolle, joka lähti yhdessä miehensä Sami Lundin ja hänen pojan Jirkan kanssa talkootöihin Nivalan Kapinaralliin vuonna 2017.
Päivän ajan tien penkalla rallia seurattuaan kolmikon päähän pamahti ajatus: mekin haluamme päästä ajamaan rallia. Suunnitelman ainut ongelma oli se, ettei heiltä löytynyt vielä omaa ralliautoa. Mutta onneksi sentään yksi harrastebemari, jonka he laittoivat myyntiin lisäehdolla, että auto on mahdollista vaihtaa myös ralliautoon.
”Ja kuinkas ollakaan, Kauhavalta soitti tyyppi, jolla oli ralliauto ja halusi vaihtaa sen meidän bemariin”.
Kaupat tehtiin ja valkoinen rallibemari siirtyi onnellisesti Ylivieskaan. Ensimmäisellä kaudella työnjako oli selvä: Sami ja Jirka hoitivat ajopuolen ja Maria muut käytännön järjestelyt kuten kilpailuihin ilmoittautumiset ja varikkoalueen järjestelyn.
”Yksi kausi mentiin tällä tavalla, mutta sitten sanoin pojille, että haluan oman auton. Kiukuttelin heille niin kauan, että sain lopulta tahtoni läpi”, Maria nauraa.
Sami tosin ehdotti ensin, että riittäisikö Marialle joku etuvetoinen ajopeli pienemmästä luokasta. Mutta Marian vastaus oli jyrkkä: hän ei ala etuvetoisella autolla ajamaan, koska on aina ajanut takavetoiselle. Hän haluaa ajaa isojen poikien luokkaa.
Niinpä ei auttanut muu kuin aloittaa uuden ralliauton etsintä. Sopiva yksilö löytyi lopulta Kajaanista. Se oli harmaan värinen ja ollut siihen asti peltoautokäytössä. Työsarkaa ajopelin parissa tulisi siis riittämään.
”Pohja oli olkia täynnä ja sisusta piti siivota kokonaan. Haastavin työ oli kaarien rakentaminen. Otimme ammattihitsarin avuksi, mutta vaikka kaarisarja tuli meille lähes valmiina, oli sitä hankala saada mahtumaan auton sisälle”.
Vaikka kiire meinasi tulla, ehti Maria ilmoittautua kesällä 2020 Nivalan Kapinarallin naisten luokkaan. Mukana kisassa oli neljä osallistujaa, joista kaksi joutui keskeyttämään kilpailun ulosajon takia. Ensikertalainen Maria Sorvisto kaasutteli lopulta voittoon vain muutaman sekunnin erolla. Ja kun vauhtiin ja voiton makuun oli päästy, niin ei muuta kuin läppäri käteen ja ilmoittautumiskaavakkeen täyttöön seuraavaa kilpailua varten, joka järjestettiin Juukassa. Mutta kaikki ei mennytkään enää kuin elokuvissa.
”En ehtinyt ajaa ensimmäistä ek:ta loppuun, kun lensin autoni kanssa katon kautta ympäri. Niska tuli siinä rytäkässä kipeäksi. Ensimmäisenä tuli tunne, että ralliautoilu oli nyt minun kohdaltani tässä. Auton eteen oli kuitenkin tehty hirveä määrä töitä, rahaa oli palanut ja nyt hajotin sen”.
Marian onneksi hänen tukijoukkonsa olivat eri mieltä. Kovia kokenutta bemaria alettiin kunnostaa uudelleen. Oli pakkelointia, maalaamista ja hitsaamista. Tukivarret ja syyläri piti vaihtaa. Moottori ja vaihdelaatikko irtosivat ulosajossa, joten nekin oli asennettava uudelleen. Mutta lopulta kova työ palkittiin ja autosta tuli taas ajokuntoinen.
Harmaalla rallibemarilla Maria on ajanut tänä vuonna kymmenkunta kisaa. Menestys on jäänyt tällä kertaa laihemmaksi ja Mari tunnustaakin, että ulosajo vei hänestä suurimman ”kouhasteluhalun”.
”Varsinkin sellaiset paikat jännittävät, joissa ei oikein näe nypyn taakse. Vieläkin nostan niissä kohdissa herkästi kaasua. Voiton sijaan saan suurta tyydytystä jo siitä, että pystyn ajamaan ehjän kisan ja pääsen maaliin”.
Rallissa Mariaa kiehtoo eniten se kaikki adrenaliinin määrä, mikä kehoon virtaa kilpailun aikana. Sitten kun lähtölupa on annettu, ei päänuppiin mahdu mitään muuta ajatusta kuin ajaminen ja siitä nauttiminen. Ajokokemuksen lisäksi harrastus tuo elämään paljon sosiaalisia kanssakäymisiä samanhenkisten ihmisten kanssa.
”Vaikka persoonat ovat jokaisella erilaiset, on varikkoalueella aina suurta yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä”, Maria hehkuttaa.
Jos vauhdikkaan ralliperheen elämä kiinnostaa enemmän, voi heitä seurata myös Facebookissa ja Instagramissa nimillä Luntti Motorsport ja Maria Koffi.
