Muistojen talo pukeutuu jouluun jo marraskuussa

Kolmas, neljäs ja viides sukupolvi Kestejä kokoontuu yhdessä Lystilän tupaan pikkujoulun viettoon. Juhlaa vietetään vuosittain joulukuun alkupäivinä Ylivieskassa. Juhlapaikkana toimii 1800-luvulla rakennettu maalaistalo, jossa riittää puheensorinaa, kuin toistakymmentä eri ikäistä Kestin sukuun kuuluvaa kokoontuu yhteen.
Talon rakennusvuosi ei ole tarkalleen tiedossa. Viisi sukupolvea sitten talossa asui Lystilä-niminen perhe, joka sittemmin muutti Amerikan Yhdysvaltoihin. Oletetaan, että he ovat rakentaneet Lystilän, joka on ruotsinkielisen Pohjanmaan tyypimaalaistalon näköinen. Lystilällä on nykyisin myös jonkun asteinen Te-keskuksen suojelu.
Talon nykyinen omistaja on talousopettaja Salli Merilä, jonka isoisä, Matti Kesti tuli Jurvasta Ylivieskaan vuonna 1906 ja osti koko tilan. Entisistä asukkaista jäi talolle nimi, Lystilä.

1900-luvun alussa maatilan kokonaispinta-ala oli moninkertainen nykyiseen verrattuna, mutta myöhempien jakojen jälkeen sitä voidaan kutsua nykyisin keskikokoiseksi maatilaksi. Matti Kestin kuoltua päätilan peri hänen poikansa Sulo Kesti. Hän oli Salli Merilän isä.
Salli Merilä varttui samassa päärakennuksessa kuin isänsä. Salli ja Eino Merilän lapset ovat myös asuneet talossa noin kymmenvuotiaiksi ennen, kuin muuttivat naapuriin rakennettuun uuteen taloon. Myöhemmin Merilän tyttäristä Riikka ja Hanna ovat asuneet perheineen Lystilässä tilapäisesti.
Päärakennus on pysynyt samanlaisena vuodesta 1906 alkaen. Pintaremonttia on tehty, saniteettitilat rakennettu ja vesijohdot vedetty. Ulkopuolelta talo on maalattu viime vuosina useampaan kertaan. Nykyisellään taloon liittyy nostalgisia muistoja kolmelta elossa olevalta sukupolvelta. He kaikki haluavat tavan takaa kokoontua juuri Lystilään ja palauttaa mieliin kaikki hauskat muistot.
Talousopettaja Salli Merilä lukeutuu jouluihmiseksi. Hän aloitti Lystilässä joulun valmistelut jo marraskuussa. Joka vuosi taloon tai sen ympäristöön ilmestyy jotain aivan uutta ja itse valmistettua. Emäntä on kekseliäs ja taitava luomaan jouluista tunnelmaa.
”Hyödynnän aina kaikki luonnonmateriaalit, mitä on saatavilla”.

Tänä vuonna Salli Merilä piti perheen nuorisolle kranssikurssin, joita havujen lisäksi koristeltiin syksyllä talteen kerätyistä vaahteran ja omenapuun lehdillä. Juhlapöydän koristeena on tänä vuonna liekoja ja rahkasammalta koivukiekkojen kera. Niiden keskellä hallitsevat pöytää ikivanhat tontut.
Muutama vuosi sitten Salli Merilä osallistui kansalaisopiston tonttukurssille ja teki siellä yhden tontun. Nyt tonttuja on valmiina jo puolisenkymmentä. Ne kaikki nököttävät mukavasti kangaspuiden ympärillä katsellen kotipihalta harvennettua joulukuusta.
Kerran joulun alla Salli Merilä meni Ritva ja Eino Ruottisen luo mukanaan heinäseipäitä.
”Eino Ruottinen sahasi niistä meille enkelien runkoja ja Kärkkäiseltä ostimme runkoihin päät. Yhdessä Ritvan kanssa askartelimme ne puisiksi enkeleiksi, jotka koristavat nyt osaltaan Lystilän joulua. Valmistimme yhteensä toistakymmentä puista enkeliä”, Salli Merilä muistelee.

Lystilän takan kyljessä ja ikkunaverhoissa on paperista leikattuja joulutonttuja. Salli Merilä kertoo niiden olevan hänen edesmenneen Mirja-äitinsä tekemiä. Vanhan piirongin päällä on kunnianosoituksena valokuvissa kaksi Sallia edeltävää sukupolvea Kestejä. Tuvan pitkä pöytä on verhottu pellavaliinalla, jonka on kangaspuissa kutonut Sallin puolison, Eino Merilän sisar, Raili Fyrsten Tyrnävältä.
Kattauksessa on aina jouluisin kooste Mirja Kestin aikoinaan keräämää Arabiaa, jopa Sulon ja Mirjan häälahjaposliineja. Kankaiset lautasliinat on kiedottu taitavasti juhlaa varten pellavan ja punaisen värisin koristein, jotka on kanelipaloilla ja karkeilla ryyditetty. Pitkän ruokapöydän päällä leijuu monikerroksinen olkimobile.
Vanhat lyhdyt, joista lasit ovat karanneet toimivat lisävaloina pukkeineen, joulu-ukkoineen ja havuineen. Kun pikkujoulua vietetään Lystilässä, niin siellä aloitetaan ilta glögillä ja vilkkaalla keskustelulla. Seuraavaksi Salli Merilä tuo pöytään höyryävän riisipuuron ja sekahedelmäsopan. Kun ruoka on hieman vailennut vatsoissa, on kahvin, taatelikakun, torttujen ja ruskeiden piparien vuoro. Pöydässä on myös joulukarkkeja nuorimpien juhlijoiden iloksi.
Tänä vuonna Lystilän pikkujoulu oli itsenäisyyspäivän tienoilla. Sen jälkeen Salli Merilä on kestinnyt Lystilässä joukon ystäviään. Eikä mikään on jouluisempaa, kuin vaipua omiin lapsuusmuistoihin ihanan jouluisessa ympäristössä Lystilän tuvassa.