Nuoret ovat yhteiskunnan voimavara

Viime viikolla vietettiin valtakunnallista nuorisotyön viikkoa. Teemaviikko näkyi ja kuului myös Oulaisissa. Kinokulmassa vietettiin Oulaisten nuorisotyön 50-vuotisjuhlia. Ohjelmassa oli niin musiikkia, video- kuin musiikkiesityksiä.
Liikunta- ja nuorisotoimenjohtaja Sanna Mäyrä hauskuutti yleisöä toteamalla kesken puheensa, että oli hukannut johonkin yhden paperin. No tämä ei onneksi puhumista häirinnyt, vaan Mäyrä totesi, että puheen pitäminen on tuottanut hänelle ennenkin pieniä haasteita.
”Oma urani nuorisotoimessa alkoi kulttuurisihteerin työllä vuonna 1997. Sitten minua pyydettiin vanhustenviikon päätösjuhlan pääpuhujaksi. Otin tilaisuuteen turvakseni jo edesmenneen Kalle-pappani. Kovasti jännittäneen puheeni jälkeen kysyin papalta, että miten se meni. Hän sanoi, ettei kuullut sanaakaan, kun mikrofonin ääni oli ollut niin pienellä. Sen jälkeen minua ei olekaan pyydetty puheita pitämään”, veisteli Sanna Mäyrä.

Oulaisten nuorisotyön historiikin tehnyt Tuula Aitto-oja muistutti omassa puheenvuorossaan nuorisotyön viikon järjestäjien sanomasta, jonka mukaan meillä ei olisi mitään ilman nuoria: ei hyvinvointiyhteiskuntaa, veronmaksajia eikä henkilöitä, jotka pitävät huolta ikääntyvistä. Oulaisten nuorisotyön virstanpylvääksi voidaan Aitto-ojan mukaan kutsua vuotta 1973, jolloin vielä silloiseen kauppalaan saatiin oma nuorisosihteeri ja nuorisotyölautakunta.
”Nuorisotyötä tehdään erilaisissa toimintaympäristöissä ja foorumeilla. Työ ei ole vain leirejä, tapahtumia ja tilojen pitämistä, vaan se on tiukkaa yhteiskunnallista vaikuttamista elämän eri sektoreilla”, muistutti Tuula Aitto-oja.

50-vuotisjuhlan juhlapuheen piti tutkija Tomi Kiilakoski nuorisotutkimusseurasta. Ensimmäiseksi hän kiitti vuolaasti Tuula Aitto-ojan tekemää historiikkivideota, joka esitettiin juhlayleisölle perjantaina.
”Tuulan editoima video oli poikkeuksellisen hyvä. Tämä oli paras lajissaan, mitä minä olen koskaan nähnyt”, suitsutti Tomi Kiilakoski ja kehotti levittämään videon laajemmankin yleisön tietoisuuteen.
1970-luvun alku oli monella tapaa tärkeä nuorisotyön kehityksen kannalta. Vuonna 1972 säädettiin nuorisolaki ja vuotta myöhemmin päivähoitolaki. Tomi Kiilakosken mukaan silloin ymmärrettiin, että lapsilla ja nuorilla on myös oikeus tämän yhteiskunnan palveluihin. Kiilakosken mukaan ainutlaatuiseksi suomalaisen nuorisotyön tekee se, että täällä se koetaan resurssina ja voimavarana, kun taas ulkomailla keinona poistaa yhteiskunnan eri ongelmia.
1970-luvulla virinneen kaupungistumiskulttuurin myötä yleistyi yksi nuorisotyön kantavista tekijöistä, nuorisotilat. Kun kaikki nuoret eivät halunneet ottaa osaa esimerkiksi seurakuntien järjestämään toimintaa, piti heille keksiä oma paikkansa olla ja toimia. Samalla ajateltiin, että nuorille piti järjestää nuorisotilassa ohjattua toimintaa.
Tomi Kiilakoski on sitä mieltä, että vaikka yhteiskuntamme digitalisoituu kovaa vauhtia, tarvitsevat nuoret edelleen paikan, jossa voivat nähdä kasvokkain toisiaan.
”Fyysinen yhteydenpito on nuorille edelleen erittäin tärkeä asia. Kavereiden merkitys on juuri tässä elämänkaaren vaiheessa suuri. Ystävät ovat hyvinvointitekijä. Jos taas yksinäisyys lisääntyy, koituu siitä erilaisia hyvinvointiriskejä”, painotti Tomi Kiilakoski.