Olipa kerran olympialaiset
Rauhanaikaa oli kestänyt vasta muutamia vuosia ja Suomi sai valtuudet järjestää olympialaiset. Se oli köyhälle maalla suuri ponnistus. Mutta myöskin haaste näyttää, että meiltä se onnistuu. Kisoihin järjestettiin tietenkin monenlaista ohjelmaa ja mikä hauskinta, kutsu kävi myös Haapaveden Kanteleryhmälle ja Matkanivan tanhuajille.
Haapavetisen kanteleyhtyeen kokoonpano käsitti siis 20 henkeä, jossa oulaistelaisia oli mukana neljä. Matkanivasta kotoisin oleva kanteletaituri Toini Mikkelson (Tirilä) on yksi heistä ja nyt muistelemassa tuota ikimuistoista matkaa. Mukana oli myös Matkanivasta tanhuryhmä, jossa oli 8 henkilöä. Tuosta ryhmästä on nyt muistelemassa ainoa vielä elossa oleva tanhuaja, Taina Arvio (Jylkkä). Mauno Pitkälä oli Haapavedeltä, soitti kanteletta ja virkeänä vieläkin virittelee ja muistelee tuota nuoruuden reissua. Myös laulun lahja on miehelle annettu. Ollut kuorolainen vuosikymmeniä.
Nostan olematonta hattua muistelijoille. Kaikki ovat yli 90-vuotiaita, mutta muisti pelaa ja tuo matka tuo hilpeät nuoruuden ajat elävästi mieleen, ja esiintymismatkan pääkaupunkiin.
Miten tähän reissuun päädyttiin, siis olympialaisiin esiintymään täältä pohjan perukoilta? Haapavedellä ja Oulaisissa vaikutti siihen aikaan kulttuuripersoona Ilona Porma ja hän se keksi ottaa yhteyttä tohtori A.O.Väisäsen välityksellä Helsingin apulaiskaupunginjohtajaan Erik von Frenckeliin, joka innostui ajatuksesta tuoda kansanmusiikkia kansainväliseen urheilujuhlaan. Niin sitten vain harjoitukset käyntiin, jonka ohjelmiston Ilona Porma valitsi. Hän oli myös kanteleyhtyeen johtaja. Kansanmusiikkia kun soitettiin, oli kaikilla esiintymisasuna kansallispuku.
Matka oli monelle ensimmäinen reissu pääkaupunkiin. Sinne lähdettiin Pirttijärven Matin linjurilla. Tiet olivat siihen aikaan kaikki sorateitä. Matkan varrella, nelostiellä oli myös vielä kaksi lossia, jotka toimivat lihasvoimalla. Pitkä matka sen ajan autolla, niin että piti yöpyä teltoissa, mutta nuoruuden innolla kaikki sopeutuivat. Ilo päällimmäisenä ja laulun voimin matkaa jatkettiin ja odotettiin tulevia esiintymisiä. Helsingissä yövyttiin Vilhonkadulla matkustajakodissa.
Kanteleyhtyeen pääkonsertti pidettiin kauppakorkeakoulun juhlasalissa 27.7 1952 kello 20, ja yleisöä oli runsaasti paikalla, myös Helsingin Sanomien musiikkiarvostelija Yrjö Suomalainen (Kari Suomalaisen isä) oli paikalla.
Konsertissa solistina esiintyi muun muassa suomalainen virtuoosi Anna Mutanen sekä Antti Pentti. Pääkonsertin lisäksi kanteleyhtye ja tanhuryhmä järjestivät ulkoilmakonsertteja muun muassa Sibeliuspuistossa useamman kerran. Vastaanotto oli aina innostunut.
Jostain syystä ranskalaiset olivat todella kiinnostuneet yhtyeen soitannasta niin, että kutsuivat esiintymään heidän omaan majapaikkaansa, ja niin tehtiin. Ystävyyttä yli rajojen ja kansainvälisiä kohtaamisia.
Nuoruuden innolla ihasteltiin ja tutustuttiin pääkaupungin kansainväliseen tunnelmaan. Olihan urheilijoiden lisäksi paljon ulkomaisia turisteja paikalla.
Etelä-Suomen rehevä luonto myös ihmetytti ja ihastutti matkalaisia. Viikon reissulla ehdittiin myös muutakin. Laiva oli tuonut ensimmäisen lastinsa Amerikasta suomalaisten maisteltavaksi Coca-Colaa. Porukka sai nyt nauttia tätä suuren maailman ihmejuomaa, ei kuulemma ollut kummoista. Linnanmäkikin oli jo olemassa ja pitihän sitäkin joidenkin käydä testaamassa. Vuoristoradalla heikompia hirvitti.
Matkanjohtaja, energinen Ilona Porma todella neuvokas nainen. Hän oli saanut hommattua pääsyliput stadionille ja päästiin hyville paikoille katsomaan kisoja.
Kisapäivänä sattui olemaan ohjelmassa muun muassa maraton ja senhän voitti legendaarinen Emil Zatopek, paras suomalainen Veikko Karvonen oli viides. Saatiin siis vielä hurrata urheilijoille ja ihastella uutta stadionia. Nuoruus ja innostus musiikkiin siivittivät matkalaisten ajatuksia.
Kaikki loppuu aikanaan, niin myös tämä matka. Paluu samaa reittiä alkoi ja kun rahat olivat huvenneet matkamuistoihin ynnä muuhun, keksittiin pysähtyä Pyhäsalmella ja järjestää siellä konsertti. Niin saatiin hiukan kassaan täydennystä.
Intoa puhkuen, uusia ideoita ja tapahtumia suunnitellen nuoret palasivat kotikonnuille. Vuosikymmenet ovat huvenneet ,mutta muistot säilyvät kirkkaana mielessä.
Nyt nämä silloiset nuoret nauttivat hyvinvoinnin hedelmistä ikäihmisinä. Sydämellinen kiitos teille. Päivä oli unohtumaton.
