Oma ja toisten
Toisinaan kylällä asioidessa saattaa yllättää vessahätä! Onneksi ilmaisia WC tiloja löytyy muun muassa kaupoista ja kahvilasta. Tämän seudun vessatilat ovat hyvässä kunnossa ja siistejä, toisin kun joidenkin isompien kaupunkien yleiset vessat ulkomaista puhumattakaan. Vessa- ja käsipyyhepaperia on runsaasti tarjolla ja mikäli se loppuu, jostain ilmaantuu aina lisää.
Kerran tätä hyvää palvelua käyttäessäni havahduin kuitenkin siihen, että käteni hamusi yhden, jos toisenkin paperin käsipyyheautomaatista ja ne päätyivät kädet kuivattuani johonkin roskiksen suuntaan. Jos olisin tehnyt samaa omassa kodissani, omassa vessassani, olisin ottanut vain yhden paperin ja laittanut sen tarkasti roskikseen enkä vain sinne päin. Koska minähän (tai mieheni) sen vessan lopulta siivoaa ja ostaa sinne ne paperit!
Saman ilmiön olen huomannut työpaikalla; on paljon helpompaa tuhlata toisten ostamaan paperia (kopiopaperia, vessapaperia, käsipyyhepaperia…) kuin sitä, minkä itse joutuu ostamaan. Luulisin, että tämän ilmiön voi yleistää myös muuhun ”ei kenenkään omaisuuteen”, eli sellaiseen hyödykkeeseen, jonka ostajaa tai omistajaa ei tunne tai se on joku epähenkilö kuten yritys, kaupunki tai vaikkapa valtio. Helposti lipsahtaa ajattelemaan, että ”kyllähän niillä on varaa ostaa uusia” tai ”tekeehän näin muutkin” tai ehkä ei vain pysähdy ajattelemaan koko asiaa.
Samantyyppistä välinpitämättömyyttä on minusta siinä, kun joku tila / asia menee rikki tai ei toimi, esimerkiksi bensa-automaatti tai käsipyyheautomaatti. On helpompi vain lähteä pois ja jättää rikkinäinen kapine seuraavan tulijan tai ”jonkun muun” huoleksi sen sijaan, että tekisi itse asialle jotain. Kyllä joku sen hoitaa-on aika tavallinen ajatus, luulisin.
Ystävällisyyttä voi lisätä maailmassa tekemällä pieniä juttuja: jättämällä lapun rikkinäisen koneen päälle seuraavaa tulijaa varten tai ilmoittamalla toimimattomasta koneesta sen vastuuhenkilölle. Maahan tippuneen roskan voi nostaa roskikseen ja rekiltä tippuneen vaatteen takaisin henkariin. Ne eivät vaadi suuria ponnisteluja, vaikka niillä on iso vaikutus yleiseen viihtyvyyteen.
Kun tekee hyvää muille, niillekin, joita ei tunne tai joita ei ehkä koskaan kohtaa, saa itselleen hyvän mielen. Se on hyvän jakamisen odottamaton palkinto. Sen lisäksi hyvän tekeminen vaikuttaa ihmisten mieleen ja tunteisiin ja sitä kautta ilmapiiriin. Ja yleisesti tunnustettu tosiasiahan on, että hyvässä ilmapiirissä on paljon mukavampaa olla kuin huonossa! Tehdään siis paljon hyvää yhdessä!