Oulainen – taistelijoiden koti
Oulainen on pieni, mutta sitäkin väkevämpi kaupunki. Meitä oulaistelaisia ei ole paljoa, mutta meissä on tahtoa ja tarmoa enemmän kuin monessa suuremmassa pitäjässä yhteensä. Sen on saanut huomata jokainen, joka on seurannut taistelua Oulaskankaan sairaalan puolesta – taistelua, joka on noussut sydämistä ja juurista asti. Taistelutahto on noteerattu maamme ykköslehteämme Helsingin Sanomien pääkirjoitusta myöten.
Kun päätöksiä on tehty meistä, mutta ei meidän kanssamme, oulaistelaiset eivät ole jääneet hiljaisiksi. Täällä ei ole tyytydytty mutisemaan kahvipöydässä, vaan on tartuttu toimeen. Kaksi kertaa olemme onnistuneet keräämään koko maan huomion – ja jopa kaksi kansalaisaloitetta Oulaskankaan sairaalan puolesta. Se on saavutus, jota ei synny sattumalta. Se on seurausta yhteishengestä, sitkeydestä ja rakkaudesta kotikaupunkia kohtaan.
Oulaskangas ei ole vain sairaala. Se on symboli turvallisuudesta, työstä ja välittämisestä. Monelle se on paikka, jossa on synnytty, hoidettu läheisiä ja palattu toipumaan arkeen. Se on osa oulaistelaista identiteettiä – sellainen peruskallio, jonka varaan kaupunki on rakentunut.
Siksi pettymys on nyt syvä. Hallituksen päätös sulkea Oulaskankaan sairaalan perusterveydenhuollon yöpäivystys tuntuu kylmältä ja etäiseltä. Se on päätös, joka näkyy erityisesti täällä pohjoisessa – siellä, missä välimatkat ovat pitkiä ja apu ei aina tule hetkessä. Me ymmärrämme säästöjen tarpeen, mutta vaikeampi on ymmärtää, miksi säästöjen pitää osua juuri sinne, missä ihmiset ovat jo valmiiksi kaukana palveluista.
Pieniin kuntiin suhtaudutaan isojen näkökulmasta valitettavan usein ylimielisesti. Mutta Oulainen on tottunut taistelemaan. Me emme luovuta, vaikka päätöksiä tehtäisiin meitä vastaan. Me olemme nähneet ennenkin, kuinka sinnikkäät ihmiset voivat muuttaa suuntaa, jos he eivät pelkää nostaa ääntään ja seistä yhdessä.
Tämäkin tappio sattuu – mutta se ei murra meitä. Se sytyttää. Oulaistelainen sisu ei sammu hallituksen päätöksellä, vaan löytää uuden tavan jatkaa. Me tulemme etsimään ratkaisuja, pitämään ääntä ja vaatimaan oikeutta. Sillä vaikka yöpäivystys on suljettu, oulaistelaisten sydämissä ei sammu valo.
Pieni ja pippurinen Oulainen katsoo nyt eteenpäin – ei katkeroituneena, vaan entistä päättäväisempänä. Me tiedämme, että tämänkin koettelemuksen jälkeen jää jäljelle jotain tärkeää: ihmiset, jotka eivät anna periksi. Me taistelemme silloin, kun se on tarpeen, ja pidämme toisistamme huolta silloinkin, kun maailma tuntuu kääntyvän selin.
Oulainen on pieni kaupunki, mutta täällä sydän on suuri. Ja juuri siksi me emme koskaan lakkaa uskomasta, että pienikin voi olla suuri, kun se päättää seistä omilla jaloillaan.
