Oulaisten ajokoiramiehet putsasivat palkintopöydän
Tapani Sipilä ja Mauri Koskela esittelevät ylpeinä omia ja kahden muun oulaistelaisen ajokoiramiehen saamia tunnustuksia, jotka luovutettiin heille Suomen Ajokoirajärjestön vuosikokouksessa.
Pitkän linjan ajokoiramiehet, Tapani Sipilä ja Mauri Koskela saapuvat SeutuMajakan toimitukseen leveä hymy kasvoillaan. Ja syystäkin. He nimittäin vastaanottivat muutama päivä sitten palkinnot Suomen Ajokoirajärjestön vuosikokouksessa Kouvolassa. Tapani Sipilälle luovutettiin kultainen ansiomerkki. Hänen mukaansa kriteerit palkinnon myöntämiselle olivat täyttyneet jo 10 vuotta sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hän on tuomaroinut vuosikymmenien aikana satoja ajokoekilpailuja, toiminut kaksi kertaa Pohjois-Pohjanmaan Ajokoirakerhon puheenjohtajana ja istunut kaksi kertaa myös Suomen Ajokoirajärjestön hallituksessa.
”Ihmetyttää vieläkin, että miten minulla on aika tähän kaikkeen riittänyt”, hän naurahtaa.
Sipilä arvelee, että yksi syy sille, miksi kultainen kunniamerkki on antanut odottaa itseään, johtuu hänen suorapuheisuudestaan.
”Suomeksi sanottuna sanon suoraan ei miellyttävistä asioista, jotka eivät edistä järjestön toimintaa. Jonkun täytyy huolehtia siitä, että epäkohtiin puututaan. Ja se ei kaikkia miellytä. Mutta olen hyvin otettu, että tällainen tunnustus minulle nyt kuitenkin suotiin”, kiittelee Tapani Sipilä.
Mauri Koskela sai puolestaan nimensä arvostettuun, vuoden parhaille ajokoirakasvattajille luovutettavaan Eräkirja-kiertopalkintoon. Pystinsä Mauri Koskela sai koiransa Vekelän Jaromirin huiman ajokoemenestyksen myötä. Eräkirja tulee Suomen parhaasta tuloksesta suomenajokoirilla. Korkein yksittäisestä kokeesta saatu tulos oli peräti 99,5 pistettä, kun maksimipistemäärä on 100.
Jahti-Kallen malja myönnettiin Mauri Koskelan koiralle Suomen kolmen parhaan yhteenlasketun ajokoetuloksen perusteella. Yksi koetulos pitää olla paljaalta maalta.
Vekelän Jaromir osoitti Mauri Koskelan mukaan jo pentuna merkkejä omasta potentiaalistaan.
”Kyllä siitä näki jo seitsemän kuukauden ikäisenä, että ihan ok koira siitä tulee”, kehuu Mauri Koskela vaatimattomaan tapaansa.
Kahden ajokoiraharrastajan palkitseminen alan kattojärjestön vuosikokouksessa olisi jo oikein hyvä saavutus Oulaisten kokoiselle paikkakunnalle, mutta ei menestys suinkaan tähän lopu. Hannu Talvi arvosteli viime vuoden aikana 139 suomenajokoirakisaa ja sai vuodeksi haltuunsa hopeisen koiranmitta -kiertopalkinnon. Rafael Reiniuksen muistoksi jaettavan muistopalkinnon sai vuodeksi haltuunsa muun muassa kansainvälisissä ajokokeissa tuomaroinut Voitto Sorvoja. Kun tähän lisätään vielä Harri Rautioahon ansiokas toiminta Pohjois-Pohjanmaan Ajokoirakerhon puheenjohtajana sekä Pekka Seppisen toimiminen suomenajokoirien kettupuolen jalostusneuvojana, voitaneen sanoa, että Oulaisissa asuvat tällä hetkellä maan etevimmät ajokoiramiehet.
Eikä unohtaa sovi tietenkään naisia. Kaisa Väyrynen toimii Pohjois-Pohjanmaan Ajokoirakerhon sihteerinä, ja Annukka Ahola on ollut järjestämässä ajokokeita Oulaisiin.
”Nostamme hattua korkealle näille naisille. He tekevät pyyteetöntä työtä ja haluavat olla mukana tässä toiminnassa”, kiittelee Tapani Sipilä.
Mutta kuten monen harrastuksen kohdalla, myös ajokoiratoiminnassa on pulaa uusista nuorista jäsenistä.
”Porukka vanhenee ja nuorta verta olisi hyvä saada toimintaan mukaan. Järjestämme esimerkiksi metsästyspäiviä, joissa toimintaamme pääsee hyvin tutustumaan”, vinkkaa Mauri Koskela.
Tapani Sipilän kiinnostus ajokoiria kohtaan alkoi vuonna 1965, kun hän oli mukana jänisjahdissa naapurin ajokoiran toimiessa pitkäkorvaisen etsijänä. Hän oli silloin 10-vuotias ja otti jahtiin mukaansa pienoiskiväärin, vaikka sillä ei oikeasti olisi saanut jänistä ampua.
”Se oli minun ensimmäinen kokemukseni ajokoiralla ajosta. Riistaliha oli siihen aikaan arvossaan. Oman ajokoirani hommasin vuonna 1972. Tämän jälkeen niitä on ollut tarhassa vino pino”, kertoo Tapani Sipilä.
Mauri Koskela kertoo saaneensa innostuksen harrastukseen isävainaaltaan.
”Pienestä asti olen isän kanssa jänismetsällä kulkenut. Urheilu- ja työhommien takia harrastus jäi pitkäksi aikaa, mutta viimeiset 20 vuotta olen panostanut ajokoiratoimintaan aika tiukasti. Tämä harrastus on tuonut paljon hyviä kavereita ympäri Suomen”, hän kehuu.
Hyviä kavereita ovat keskenään myös Tapani Sipilä ja Mauri Koskela. He asuvat noin kilometrin päässä toisistaan ja ovat solmineet ajokoiriin liittyvän yhteistyö- ja avunantosopimuksen.
”Jos Maurin koira tarvitsee joskus apua, voin siitä huolehtia ja sama pätee toisinpäin”, sanoo Tapani Sipilä.
Mauri Koskelan silmäterä Vekelän Jaromir on tuottanut tähän mennessä Suomessa jo 115 jälkeläistä. Jaromirille on tuotu narttuja astutettavaksi Ruotsista ja Norjasta. Sen pentuja on pohjoismaissa ja Euroopassakin.
Tapani Sipilä puolestaan muistelee silmäkulma kosteana sitä hetkeä, kun hän päätti velipoikansa kanssa lähettää heidän hyvän ajokoiranartun astutettavaksi. Loppu onkin historiaa.
”Makoiltiin kerran vintillä velipojan kanssa ja mietittiin, että minne veisimme koiran astutettavaksi. Lopulta sopiva uroskoira löytyi Nivalasta Kumpumäen Arvon tarhasta. Siitä tuli sitten kaksi pentua, joista toinen oli Varpuvitsan Täplä ja toinen Viivi”.
Sattumaa tai ei, mutta juuri Varpuvitsan Täplä osoittautui myöhemmin ajokoiraksi, jollaista ei ole näillä main vielä tähän päivään mennessä nähty.
”Se ajoi 17 ensimmäisessä ajokokeessaan ykköseksi. Totesinkin sen jälkeen kerran Hyrynsalmen ajokokeissa tuomaroidessani, että seuraavalle koiralle, joka yltää samaan, tarjoan ruoat loppuelämäksi”, toteaa Tapani Sipilä ja jatkaa, ettei lupausta ole tarvinnut vielä tähän päivään mennessä lunastaa.
