Oulaisten hirsipäiväkoti saa kannatusta Luken professorilta
Vihantilaislähtöisen puuntutkimuksen professorin Erkki Verkasalon mielestä puuta voitaisiin hyödyntää teollisuudessa nykyistä enemmän ja monipuolisemmin.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) vihantilaislähtöinen puuntutkimuksen professori Erkki Verkasalo kannattaa puun käytön lisäämistä rakentamisessa. Se kun ei hänen mielestään lopu koskaan kuten rakennusteollisuus perustelee asiaansa houkutellessaan nuoria alalle. Kasvun näkymät ovat Suomessa otollisimmat julkisessa rakentamisessa. Valtioneuvosto on asettanut tavoitteen, jonka mukaan julkisesta rakentamisesta 30 prosenttia pitää olla puurakentamista vuoteen 2035 mennessä.
”Tällä hetkellä ollaan 10-15 prosentissa, joten parantamisen varaa vielä on”, toteaa Erkki Verkasalo.
Hänen mukaansa Pudasjärvi on malliesimerkki yksittäisestä kaupungista, joka on ottanut julkisissa hankinnoissa puun erinomaisesti haltuunsa. Painopiste on hirren käyttäminen julkisten palvelutalojen kuten koulujen, päiväkotien, hyvinvointikeskusten ja toimistorakennusten rakennusmateriaalina. Hirsirakentamista edesauttaa maailman suurimman hirsitalojen valmistajan ja viejän, Kontion, sijaitseminen kaupungissa.
”Hirsirakentamisesta on saatu hyvää palautetta Pudasjärveltä, sekä päiväkodeista että kouluista. Ilmanlaatu on selvästi parempi kuin mitä betoni- ja kipsilevyvuoratuissa rakennuksissa. Samalla akustiikkaolosuhteet ovat miellyttävämpiä työntekijöiden sekä lasten kannalta”.
Myös Oulaisissa pähkäiltiin pitkään siitä, rakennetaanko uusi päiväkoti tavalliseen tapaan betonipinnoitteella vai puuta ja nimenomaan hirttä käyttäen. Erkki Verkasalo liputtaa jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.
”Kannatan hirsirakentamista. Eikä sen tarvitse pelkästään hirttä olla, vaan siinä voi olla muunlainenkin puupinta, tietysti paloturvallisuuden rajoissa. Olennaista on, ettei puisia sisäpintoja peitetä jollakin muulla materiaalilla”.
Puumateriaalin käyttö kaupunkien asuinkerrostaloissa ja liikerakennuksissa on edennyt Erkki Verkasalon mukaan oletettua hitaammin. Esimerkiksi kerrostalojen kohdalla puurakentaminen oli toissa vuonna vain neljä prosenttia, kun sama luku on Ruotsissa 20 prosenttia.
”Meillä on vedottu siihen, että puurakentaminen on kalliimpaa kuin teräsbetonirakentaminen, mutta pikkuhiljaa tälle sektorille on tullut lisää tarjontaa ja kilpailua, hankintahinnat ovat laskeneet ja suunnittelu- ja rakentamisosaaminen on kehittynyt”.
Erkki Verkasalo kuitenkin muistuttaa, että peräti 80 prosenttia pientaloista rakennetaan edelleen puusta. Tämän osuuden säilyttäminen jatkossa on hänen mielestään vähintäänkin yhtä tärkeää kuin uudet aloitteet kerrostaloissa ja julkisissa rakennuksissa.
”Pientalorakennuspuoli on niin suuri puun käyttäjä, että jos se pienenee, katoaa samalla puun käytöstä merkittävä osa. Esimerkiksi Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalta löytyy lähes jokaiselta paikkakunnalta jonkinlainen pientalojen tai sahatavaran ja jatkojalosteiden valmistamiseen keskittyvä yritys”.
Erkki Verkasalon mukaan on kuitenkin huoli, että etenkäänpieniin ja keskisuuriin perheyrityksiin ei löydy tulevaisuudessa jatkajia. Nyt olisikin saatava vastaus siihen, miten tämän alan toimintaedellytyksiä saataisiin paremmaksi. Ratkaisukeinot liittyvät verotukseen, elinkeino- ja kehittämistukiin, metsä- ja ympäristöpolitiikkaan, sukupolvenvaihdoksiin, työvoiman saatavuuteen sekä siihen, miten houkuttelevana ala nähdään nuorten silmissä.
”Esimerkiksi Kemiin tuleva uusi sellutehdas, Oulun kartonkitehtaan laajentaminen, samoin kuin yksityisten sahojen suuret tuotannon lisäykset Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa tarvitsevat paljon enemmän puuta, mikä tietää puunkorjuun lisääntymistä. Mutta tarjolla ei ole tarpeeksi metsäkoneiden ja puutavara-autojen kuljettajia, vaikka oppilaitosten koulutusohjelmia on yritetty siihen suuntaan ohjata”.
Alun perin metsänhoitajaksi kouluttautunut, mutta jatkokouluttautumisen ja työssä oppimisen kautta kohta 25 vuotta puuntutkimuksen professorina Metlassa ja Lukessa työskennellyt Erkki Verkasalo on päässyt tutkimaan uransa aikana myös synnyinpitäjänsä Vihannin metsiä. Hänen 1980-luvun lopulta lähtien tekemät tutkimuksensa tutkimuksensa hieskoivusta, jota on runsaasti Pohjanmaalla, keskittyivät siihen, miten tätä puulajia voidaan hyödyntää vaneri- tai sahateollisuudessa. Toinen osaksi Pohjanmaalla tehty tutkimus 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa käsitteli suomännyn laatua, arvoa ja soveltuvuutta sahapuuksi sekä jatkojalostusmateriaaliksi.
”Hieskoivututkimus osoitti sen, että viljavilla kivennäismailla tuoreista kankaista lähtien hieskoivua pystytään kasvattamaan vaneri- tai sahapuun mittoihin, mutta se on harvoin kannattavaa havupuihin verrattuna. Parempikasvuisia ja tuottoisia puita ovat tähän tarkoitukseen kuusi ja myös mänty. Hiekoivuviilun ja sahatavaran laatu jää myös usemmiten jälkeen kaikin puolin paremmasta rauduskoivusta. Mäntytutkimus taas osoitti sen, että suomänty jää turvemaalla pienemmäksi, tukkipuun kertymät ovat pienemmät ja laatu useimmiten heikompi kuin kivennäismailla ja sahatavara soveltuu pääasiassa halvemman pään käyttötarkoituksiin, joten sahat ja puutuotetehtaat eivät voi laskea tukkihuoltoa suopuun varaan pidemmän päälle”.
Erkki Verkasalon mukaan puuta voitaisiin hyödyntää teollisuudessa nykyistä enemmän ja monipuolisemmin, mutta alan tuotekehitys tuppaa olemaan erittäin hidasta.
”Metsäteollisuudessa kestää pitkään, että uusi tuote saadaan ideasta markkinoille. Mekaanisesta puunjalostuksesta voidaan ottaa esimerkeiksi suomalaiset huipputuotteet lämpöpuu, jota käytetään esimerkiksi saunoissa, terasseilla ja muussa kosteudelle alttiissa rakentamisessa sekä meillä kuusesta ja jossain määrin männystä valmistettava viilu- tai kertopuu, joka on tarkoitettu lujuutta ja jäykkyyttä suuriin ja pitkiin rakenteisiin. Näiden tuotteiden kohdalla kesti 10-20 vuotta, että ne saatiin markkinoille”.
Biojalostus on monipuolinen tapa laajentaapuu- ja kuitumateriaalien käyttöä. Raaka-aine voi tulla metsistä ja tehtaiden sivutuotteista.
Uusista innovaatioista paljon tapetilla on ollut puusta ja turpeesta valmistettava biohiili, jolle on läydetty jo noin 60 eri käyttökohdetta. Verkasalon mukaan biohiiltä ei ole tarkoitettu pelkästään energiatarkoitukseen, vaan siitä valmistetaan jo lannoitteita sekä maatalouteen että metsänkasvatukseen ja vesien ja maanpuhdistukseen.
”Sitten hieman erikoisempi biohiilen käyttötarkoitus on hulevesien käsittely isoissa kaupungeissa”, hän tietää.
Yksi tulevaisuuden suuri kehitysnäkymä liittyy puun jalostamiseen tekstiilikuiduksi. Erkki Verkasalon mukaan langan valmistaminen puukuidusta alkaa jo olla mahdollista.
”Tällä on valtavat maailmanmarkkinat, kun puuvillaa ja öljypohjaisia keinokuituja korvataan ympäristöystävällisillä materiaaleilla eikä ihmisten vaatettaminen lopu koskaan”.
Energiapuun kysyntä on kasvanut Suomessa, kun sen tuonti Venäjältä päättyi viime keväänä. Erkki Verkasalon mielestä tämä on hyvä asia, sillä se pakottaa meidätkin ajattelemaan kotimaisten energialähteiden käyttämistä osana omavaraisuuden kohentamista.
”Pitkälläkään tähtäimellä puuenergian kysyntä ei tule tästä ainakaan pienenemään. Kylmien ja pimeiden vuodenaikojen ja energiaintensiivisen teollisuuden sitä tullaan tarvitsemaan joka tapauksessa lämmityksessä, sähköhuollossa ja liikennepolttoaineissa. Ympäristökysymykset ovat ymmärtääkseni ratkaistavissa, myös monesti kansallisia kysymyksiä ymmärtämättömien EU-säännösten maailmassa.
Ylipäätään energiapuuta kannattaa käyttää korvaamaan fossiilisten polttoaineiden ja sähkön lähteitä. Sähkönhinnan nopea kohoaminen on vain kiihdyttänyt vaihtoehtoisten energialähteiden etsimistä”.
Erkki Verkasalo ei ole unohtanut omia juuriaan, vaikka on viettänyt suurimman osan elämästään muualla kuin Vihannissa. Verkasalojen sukua on asunut Ilveskorvessa 1500-luvulta lähtien ja suvun kotipesä on siellä tästä eteenkin päin, jos se vaan on Erkki Verkasalosta kiinni.
”Ostin kotitalon äidiltä ja isältä varmistaakseni sen, että minullakin säilyy kiinnekohta Vihannissa myös jatkossa. Kotitalossa ja siellä asuvan Onerva-äidin ja Outi-siskon luona tulee vierailtua kerran kuukaudessa, sulan maan aikana useamminkin. Samalla katsastan metsien tilan ja ihailen Petri-veljeni Sievistä käsin hoitamia peltoja. Samalla kylällä asuu myös läheisin serkkuni Ilkka perheineen”, kertoo tällä hetkellä Pohjois-Karjalassa Liperissä perheensä kanssa asuva Erkki Verkasalo.
