Professori Kalevi Mursula ilmastonmuutoksesta: ”Ei ole mitään syytä panikoida”

Tutkijanluonne heräsi Kalevi Mursulassa jo neljävuotiaana, kun hän oppi lukemaan.

”Voin myöntää, että olen äärettömän, joskus jopa liiankin utelias luonne, ja tutkiminen on ominta luontoani”, näin toteaa oulaistelaislähtöinen, Oulun Yliopiston professori Kalevi Mursula.
Neljävuotiaana lukemaan oppinut Mursula huomasi pian tämän jälkeen, että ympäröivä maailma oli täynnä tekstiä, jota hän ei ymmärtänyt, vaikka osasi jo lukea. Sitten hän kuuli, että tämä outo teksti oli ruotsia.
”Havaitsin, että sama teksti esimerkiksi sokeripussin kyljessä on sekä suomeksi että ruotsiksi. Niinpä aloin vertailla näitä tekstejä keskenään ja kirjoitin uudet sanat vihkoon. Sain tähän jännittävään vertailuun mukaan myös naapurin Jompen, mutta hänen innostuksensa taisi jäädä lyhytaikaiseksi”.
Kesti noin kaksi vuotta, ennen kuin vieraan kielen salat aukenivat ja sen jälkeen ruotsin tai minkään muunkaan kielen rakenne-erot eivät tuntuneet Kalevi Mursulasta oudoilta.
”Ja kun ruotsia alettiin parin vuoden päästä opettaa koulussa, tuntui että kaikki vaikea oli jo opittu”.
Keskikouluaikaan Kalevi Mursula ajatteli ryhtyvänsä isona biologiksi. Innoituksen tähän ajatukseen hän sai arvostamaltaan biologian opettajalta, Sakari Ollilalta, jonka johdolla he nylkivät poikaporukalla monen nisäkkään nahat. Ammatinvalintasuunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi lukiossa. Silloin Mursula innostui toden teolla matematiikasta ja fysiikasta.
”Tähän vaikutti suuresti eräs hesarin lehtiartikkeli, jota luin eräänä aurinkoisena kevätpäivänä kotini parvekkeella, kun olin toipilaana influenssan jälkeen. Siinä kerrottiin mystisistä hiukkasista nimeltä neutriinot, joita ei näe ja joita ei tunne, vaikka niitä tulee auringosta niin paljon, että kynnen kokoisen pinnan läpi lentää sekunnissa miljoonia neutriinoja. Käänsin peukalon kynnen vasten aurinkoa ja päätin ottaa selvää neutriinoista”.

Tämä ahaa-elämys johti osaltaan myös siihen, että Kalevi Mursula voitti lukiossa valtakunnallisen fysiikan kilpailun ja lähti opiskelemaan fysiikkaa Oulun yliopistoon.
”Pääaineeni oli ensin matematiikka, mutta koska silloisessa matematiikan laitoksessa matematiikan tutkimisen oli syrjäyttänyt shakki, vaihdoin pääaineeni teoreettiseen fysiikkaan”.
Mursulan kiinnostus keskittyi alkeishiukkasiin, joita neutriinotkin ovat. Gradunsa Kalevi Mursula teki alkeishiukkasfysiikasta professori Esko Suhosen ohjaamana. Tuohon aikaan Mursulalla oli kova hinku maailmalle ja kun hän sai opiskeluapurahan Saksasta, suuntasi hän Hampuriin opiskelemaan lisää alkeishiukkasista. Saksassa Kalevi Mursula viihtyi kaksi vuotta, jonka jälkeen hän teki väitöskirjansa Helsingin yliopistoon professori Matts Roosin ohjaamana. Ja aihe oli tietenkin mikäs muukaan kuin neutriinot.
Muutaman ulkomailla vietetyn tutkijavuoden jälkeen tuli Kalevi Mursula elämässään ison valinnan eteen: jäädäkö ulkomaille vai palatako Suomeen. Päätöksen tekemiseen vaikutti myös lasten syntyminen noina vuosina. Lopullinen valinta tapahtui sen jälkeen, kun Mursulan aiempi opettaja professori Pekka Tanskanen kutsui hänet Ouluun aloittamaansa ESA-hankkeeseen. Suomi oli liittynyt samaan aikaan Euroopan Avaruusjärjestöön (ESA).
”Tällöin neutriinot vaihtuivat hieman laajempaan kohteeseen, eli avaruuden ja erityisesti Auringon tutkimukseen. Mielenkiintoinen huomio saattaa olla joillekuille, että päädyin avaruusfysiikan professoriksi suorittamatta yhtään kurssia tähtitieteestä”.
Monissa muinaisissa kulttuureissa tajuttiin, että Auringon toiminta ja vaikutukset muuttuvat ajan kuluessa. Kalevi Mursulan mukaan tämä tosiseikka on sittemmin jäänyt liian vähälle huomiolle.
”Sen korjaamiseksi kehitin tutkimussuunnan nimeltä avaruusilmasto, joka oli vuosina 2014-2017 johtamani Suomen Akatemian huippuyksikön tutkimusohjelmassa”.
Muutos johtuu siitä, että Auringon pinnan alla syntyy magneettikenttä, jonka aktiivisuus ja rakenne muuttuvat jatkuvasti. Auringon magneettinen aktiivisuus vaikuttaa myös kaikkeen Auringosta lähtevään säteilyyn, niin valon määrään kuin koko spektriin sekä Auringosta lähtevien hiukkasten ominaisuuksiin.
”Mielestäni on syytä ymmärtää se, että Auringon aktiivisuus on jatkuvasti muuttuvaa ja tällä muutoksella on suuri merkitys Maalle ja ihmiskunnalle”.

Ilmastonmuutos aiheuttaa meissä kaikissa suurta pelkoa. Kalevi Mursula kuitenkin muistuttaa, että ilmasto on muuttunut aina, eikä maapalloa uhkaa tuho ainakaan ihmisperäisen ilmastonmuutoksen takia.
”Vakiotilaa ei ole olemassakaan, ei Maassa eikä Auringossa. Pysyvyys on vain ihmismielen kehittämä turvallisuusharha”.
Nykyinen ilmaston lämpeneminen jopa meillä pohjolassa on Kalevi Mursulan mukaan niin hidasta, että ehdimme aivan hyvin tehdä tarvittavat korjausliikkeet.
”Ei ole mitään syytä panikoida. Vaikka ilmasto nykyään lämpenee, suorat todisteet siitä, että lämpeneminen todellakin on ihmisperäisen hiilidioksidin tuottamaa, ovat vielä varsin vähäiset. Kaikki ihmisperäisen ilmastonmuutoksen aiheuttamaksi väitetyt ilmiöt ja muutokset eivät kestä tarkempaa tutkimusta”.
Ihmisperäisen ilmastonmuutoksen käsittely hipoo Mursulan mukaan jopa valtamedioissa hysterian rajaa.
”Mitä voi sanoa maailmasta, jossa autistinen teinityttö johtaa kymmeniä tuhansia ihmisiä kohti laillisen yhteiskuntajärjestyksen rajoja. Paniikin lietsominen on johtanut moniin oheisongelmiin, kuten nuorten ihmisten mielenterveyden heikkenemiseen, Suomen syntyvyyden laskuun ja niin edelleen”.

Ihmiskuntaa on kiinnostanut aikojen alusta saakka iso kysymys: onko maapallon ulkopuolella elämää? Professori Kalevi Mursula vastaa, että on, erittäin todennäköisesti.
”Arvioisin, että avaruudessa on muutakin elämää kuin me. Elämän synnyn edellytykset ovat varsin moninaiset, emmekä ehkä vielä tiedä niitä kaikkia, mutta elämän synnylle mahdollisia paikkoja on niin paljon ja elämää kehittävät prosessit niin nopeita, että mielestäni se voittaa”.
Suurista etäisyyksistä johtuen ja nykyisen fysiikan vallitessa on kommunikointi muiden sivilisaatioiden kanssa lähes mahdotonta. Mutta Kalevi Mursula ei ole sanojensa mukaan niin arrogantti tiedemies, että kuvittelisi nykyisen tieteemme olevan lopullinen sana materiasta ja maailmankaikkeudesta.
”Uutta fysiikkaa, uusia ilmiöitä ja uusia luonnonlakeja tulee esiin jatkossa aivan varmasti. Ne voivat ehkä mahdollistaa kommunikaation jopa universumin toiselle laidalle”.
Vaikka Kalevi Mursula jäi viime kesänä eläkkeelle, on hän noudattanut tähän asti samaa työpäiväohjelmaa kuin aiemminkin.
”Minulla ei ole enää luentoja eikä kovin paljon hallintotehtäviä, joten tutkimukseen jää entistä enemmän aikaa”.