Rakkaus johdatti Espanjaan
Jos Hannu Arvio jotain asiaa omasta nuoruudestaan kaipaa, on se niin sanottujen avointen ovien päivät, mikä tarkoitti pääsyä ystävien koteihin, keittiönpöytiin, saunoihin ja autotalleihin ilman sen kummempaa kutsua tai muuta ennakkojärjestelyä.
”Tämä on asia, joka on monilta muilta maailman lapsilta tai nuorilta jäänyt kokematta. Näissä avoimissa ovissa oppi myös tuntemaan muiden talojen vieraskoreudetonta perusarkea, toisia isiä ja äitejä ja perheitä. Myös monet julkiset tilat pitivät oviaan auki”.
Siellä lapsuus ja nuoruus kului, edestakaisin kulkiessa.
Aikaa veivät tietysti myös harrastukset, joita vetivät Hannu Arvion mukaan nälkäpalkalla tai ilmaiseksi oman alansa ”paikallisvisiönäärit” suuntaa ja toimintamalleja näyttäen. Niitä on voinut seurata läpi elämän.
”Toiminnasta henki pyyteettömyys, yhteisöllisyys ja pitkälle kantava vastuullisuus. Massiivista ulkomaanmatkailua ja muualla olon tarvetta ei oltu vielä keksitty, ja kaikki olivat aina paikkakunnalla”.
Oulaisten jälkeen Hannu Arvio lähti opiskelemaan Tampereen yliopistoon. Sieltä hän kuitenkin vaihtoi Kööpenhaminaan, jossa tapasi espanjalaisen tytön. Ja loppu on historiaa.
”Tästä tapaamisesta kehkeytyi päällimmäinen syy lähteä Barcelonaan ja pysyä siellä”.
Barcelonaan muuton jälkeen Hannu Arvio soitti ensin vuosikausia trumpettia, mutta alkoi pikkuhiljaa asettua ammatillisesti Espanjan ja Suomen väliseen lokeroon.
”Olen kääntänyt kieliä, opettanut suomea espanjalaisille, opastanut ja työskennellyt toimittajana. Nyt opetan suomea puoliksi omistamassani pohjoismaisiin kieliin erikoistuneessa kielikoulussa Institut Nòrdicissa. Opiskelijat ovat espanjankielisiä”.
Hannu Arviolla on kolme aikuistuvaa lasta, jotka kaikki asuvat Espanjan ulkopuolella. Oulaisissa hänellä tulee käytyä pari kertaa vuodessa.
”Lapsilleni Oulainen oli se ainoa paikka, jonne ylipäätään mentiin lomalle. Se oli ratkaisu, josta he ovat uskoakseni kiitollisia, sillä elämästä jää käteen enemmänkin ihmiset ja syvä kulttuurin ymmärrys kuin vaihtuvat maisemat”.
Pikkuhiljaa alkavat joulukiireet näkyä myös Espanjassa.
Espanjan joulu on pidempi, koska se päättyy lahjojen jakoon vasta loppiaisena.
”Yritän kokata jotain suomalaista jouluruokaa. Kinkku on parempi espanjalaisena, mutta olen joskus yllättänyt paikalliset ystäväni piparkakkutalolla, graavilohella, karjalanpiirakoilla tai riisipuurolla ja marjakiisselillä”, Arvio paljastaa.
