Ruoantuottajien asemaa parannetaan 

Elintarvikemarkkina on Suomessa vinoutunut ja siinä eniten tekevä saa vähiten. Määräävässä asemassa olevat kauppajätit tietävät valtansa ja käyttävät sitä myös edukseen. Vuosikymmenten mittapuulla tällainen asetelma ei palvele Suomea ja suomalaisia, vaan haurastuttaa ruokaturvaamme ja huoltovarmuuttamme. Riskin on jakauduttava tasaisemmin. 

Siksi vuoden 2023 hallitusneuvotteluissa päätettiin uudistaa elintarvikemarkkinalainsäädäntöä, siis parantaa etenkin ruoantuottajan asemaa. Kokoomusjohtoinen hallitus tekee sitä työtä, joka jäi aiemmilla salkunhaltijoilla vain korulauseiksi. 

Kokonaisuus on suuri ja seuraavaa hallituksen esitystä odotetaankin kuin kuuta nousevaa. Tavoitteena on tervehdyttää kauppatapoja, tasapuolistaa tiedonvaihtoa ja vahvistaa tuottajan sekä valmistajan asemaa oikeustapauksissa. 

Tuottaja kantaa jo nykyisellään aivan riittävästi alalle ominaisia riskejä. Sääolosuhteet ja eri taudit ovat luonnollisia riskejä. Lisäksi muun muassa lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön eli tuotantopanosten hinnat elävät jatkuvasti. Nyt öljyntuottajamaiden sotiessa enemmän kuin muina aikoina. 

Nyrkkisääntö kuuluu, että yritystoiminnan on lähtökohtaisesti oltava kannattavaa. Tämä pätee koko elintarvikemarkkinalla. Siten ruoantuotannossakin on oltava mukana vähintään yhtä paljon matematiikkaa kuin uskoakin. 

Tuottajan kuuluu punnita, mitä milloinkin kannattaa tuottaa, tehdä viisaita investointipäätöksiä ja etsiä tehokkuutta. Kuitenkin parhainkin laskupää joutuu taipumaan vinoutuneella markkinalla. Markkina ei toimi, jos sen rakenne pitää tuottajan taloudelliset puskurit alituisesti pieninä. Vankan kassan omaavat ja investointikykyiset maatalousyritykset ovat osa huoltovarmuutta. 

Viimeisimpiä demagogisia puheenvuoroja lain uudistuksesta ovat esittäneet kauppajättien edustajat, mistä keskustelu on myös siirtynyt lehtien palstoille. Tilaa annetaan suhteettoman paljon kaupan väitteille kuluttajahintojen noususta. Tätä harva tietenkään toivoo, olipa kyse kansalaisista tai poliitikoista. 

Kaupan väitteitä on kuitenkin punnittava sitä tosiseikkaa vasten, että sen katteet ovat eurooppalaisiin verrokkeihin nähden maanosan korkeimpia. Puheet näyttäytyvät pikemminkin pelotteluna, jolla kaupan toimijat pyrkivät säilyttämään niille edullisen ja erittäin tuottoisan asetelman. Lyhyimmän tikun vetää useimmiten tuottaja. 

Soisin kauppajättien myös huomioivan sen, että kustannusten pakkosiirtäminen elintarvikeketjun muille toimijoille ja etenkin tuottajille heikentää Suomen ruokaturvaa ja siten huoltovarmuutta. Näistä kumpikaan ei etene hokemalla niitä ääneen, vaan mahdollistamalla aidosti kannattavan liiketoiminnan.