Mainos

Sairaalasielunhoitajan työn ydintä on ihmisen kiireetön kohtaaminen

Kalajoen rovastikunnan sairaalasielunhoitaja Mari Jussi-Pekka ottaa toimittajan vastaan tavallista hieman poikkeavammissa olosuhteissa. Olemme Oulaskankaan sairaalan aulatilassa ja tarkoituksena on puhua Mari Jussi-Pekan uudesta työnkuvasta sairaalasielunhoitajana, tuttavallisemmin sairaalapappina, joka alkoi syyskuun alussa. Ensimmäiseksi tulemme portaikkoon. Portaikon tasanteella silmien eteen ilmestyy suurikokoinen akvaario, joka on kuulunut Oulaskankaan ”vakiokalustoon” jo vuosikymmenten ajan. Etenkin lapsille akvaarion luona käyminen tuottaa joka kerta suuren ilon.
Jatkamme kävelyä pitkää käytävää pitkin. Matkan varrella ohitamme useita huoneita, joista yhden eteen lopulta pysähdymme. Se on Mari Jussi-Pekan työhuone. Hän viittoo kädellään käytävän toiseen päähän. Sieltä löytyy muun muassa sairaalan kappeli, joka on tullut tutuksi niiden kohta 16 vuoden aikana, jona hän on työskennellyt Oulaisten seurakunnan pappina.
Mari Jussi-Pekka toimii Kalajoen rovastikunnan osa-aikaisena sairaalasielunhoitajana 30 prosenttia viikoittaisesta työajastaan. Työaikaan sisältyy myös päivystysvalmiutta sairaalassa tarvittavaan kiireelliseen sielunhoitoon sekä Kalajoen rovastikunnan Henkisen huollon koordinaattorin pesti. Oulaskankaalla Mari Jussi-Pekkaa nähdään useimmiten kahtena päivänä viikossa, keskiviikkoisin ja torstaisin.

Sairaalasielunhoidolla on alueella pitkät perinteet. Mari Jussi-Pekka muistelee, että noin 2,5 vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Pirkko Huumonen viihtyi työssä lähemmäs 40 vuotta. Huumosen eläköitymisen jälkeen virka muuttui osa-aikaiseksi. Lyhyen sairaalasielunhoitajauransa aikana on Mari Jussi-Pekka kuitenkin jo kokenut, että tälle tehtävälle olisi kysyntää useammallekin päivälle viikossa. ”Kun menen sairaalan ala-aulaan tai vaikkapa ruokalaan syömään, laajenee siellä sairaalapapin läsnäolo näin isossa laitoksessa. Yhteistyöpyyntöjäkin on jo tullut. Työajan rajallisuus on kuitenkin pidettävä mielessä. Minullahan on edelleen kappalaisen virka seurakunnassa. Jotta tällainen palapeli toimisi mutkattomasti, tarvitaan siihen hyvä esimiehen tuki. Ja sellainen minulla onneksi on Oulaisten seurakunnassa”.

Sairaalasielunhoitajan työ on ihmisten auttamista, tukemista ja lohduttamista elämän muutoksissa ja kriiseissä, kuten vakavassa sairastumisessa ja kuolemassa. Sairaalasielunhoito ulottuu potilaiden lisäksi myös henkilökunnan tukemiseen. Mari Jussi-Pekan pääasiallinen toimintapaikka Oulaskankaalla on OYS:in psykiatrinen osasto 76. Siellä hän pitää keskiviikkoisin keskusteluryhmää.
”Monesti keskustelu liippaa elämän syviä kysymyksiä, mutta voi aihe olla aivan jotain muutakin. Väkeä tulee paikalle sen verran kuin tulee. Keskusteluryhmään osallistuminen on täysin vapaaehtoista”.
Torstaisin Mari Jussi-Pekka antaa aikaa psykiatrisella osastolla läsnäololle. Kahtena peräkkäisenä päivänä osastolla olemisen hän on kokenut hyväksi toimintatavaksi ja saanut siitä hyvää palautetta.
Sairaalasielunhoitajan työn ydintä on kiireetön kohtaaminen ihmisten kanssa. Työ on vakaumuksesta riippumatonta, vaikka sairaalasielunhoitajat ovat evankelisluterilaisen kirkon palkkaamia työntekijöitä.
Kaikesta näkee, että Mari Jussi-Pekka on sairaalapappina elementissään. Sairaalamaailmassa hän on kuin kala vedessä. Onhan hänellä takataskussaan muun muassa diakonissa-sairaanhoitajan tutkinto.
”Minulla on ollut jo pitkään haaveena, että saisin työskennellä sairaalassa. Olen myös kouluttautunut sitä varten esimerkiksi kriisityössä. Tällä hetkellä on meneillään kirkon 2,5 vuotta kestävä sielunhoidon erityiskoulutus. Lisäksi tulevaisuudessa siintelevät sairaalasielunhoitoon suuntautuvat opinnot”.
Jokainen sairaalapapin kohtaama ihminen on oma, ainutlaatuinen yksilönsä. Mari Jussi-Pekka ei voi koskaan etukäteen tietää, millaisia ihmisiä ja elämäntarinoita hän kohtaa kunakin työpäivänä.
”Olen myös kokenut tämän syksyn aikana sen, ettei sairaalasielunhoitajan työtä pysty syvimmiltään ymmärtämään, ennen kuin sen itse kokee. Tässä työssä täytyy sietää tietynlaista epävarmuutta ja varautua yllättäviinkin käänteisiin. Kiireettömään läsnäoloon ja kohtaamiseen on todellakin tarvetta tässä meidän välillä niin hektisessä maailmassa”.
Tällä hetkellä Suomessa toimii noin 110 sairaalasielunhoitajaa. Mari Jussi-Pekka toivoo, että tälle arvokkaalle työlle olisi jatkuvuutta tulevaisuudessa.
”Toivon, että sairaalasielunhoito pysyisi maassamme voimissaan jatkossakin”.

Takaisin Jutut -sivulle