Mainos

Samuli Putro – tavallisia sanoja, suuria tarinoita

Samuli Putro vieraili Oulaisten musiikkiviikoilla tyyliinsä sopivasti tavallisena torstai-iltana. Hän on laulaja, kitaristi ja lauluntekijä, joka on vuodesta 2007 keskittynyt soolouraansa ja julkaissut seitsemän sooloalbumia. Putro on asunut elämänsä ensimmäiset 18 vuotta Raahessa, eli on kuntaliitosten myötä käytännössä naapurin poika, vaikka asuukin nykyisin Helsingissä. Yleisön sydämessä läikähti, kun artisti pystyi uskottavasti sanomaan tuntevansa alueen yhtä hyvin kuin yleisökin.

Konsertti alkoi Raahe-kappaleella, joka löytyy uusimmalta Keskellä kesää -albumilta. Samalta levyltä kuultiin myös kappaleet Tyttäreni, Lähettäkää kuvia ja Surutyötä. Väliajattomassa konsertissa vuorottelivat rauhalliset ja vauhdikkaammat kappaleet.
Myös artistin lavaesiintyminen vaihteli kappaleiden mukana. Välillä hän koikkelehti lennokkaasti, hyppi, teki näyttäviä potkuja, kiipesi kaiuttimien päälle ja pyöritti mikkiä isossa kaaressa, välillä taas pysyi liikkumatta paikallaan ja lauloi kasvot peruslukemilla korkeintaan ryppy kulmakarvojen välissä. Hän osasi ottaa yleisöön lämpimän ja kunnioittavan, vangitsevan kontaktin. Kädenojennus kämmen ylöspäin ja pieni kumarrus tuntui sydämessä asti. Sympaattista ja lempeää vaikutelmaa täydensi laulajan esiintymisasu, ruutupuku ja lippalakki.

Lyriikoissa on paikoin jotain voimalausemaista. Älkää unohtako toisianne -kappaleessa lauletaan Olette vahvoja / Kallion kaltaisia / Luottakaa itseenne. Siitä saisi sisustustaulun, niihin tallentuvat totuudet. Tyttäreni-kappaleen järisyttävä tarina muodostuu pelkistä yksittäisistä sanoista: Leikkipuisto, syksypilvet / Muovisanko, tippuu hiekkaa / Kehon kieli, surun kieli / Ambulanssi. Tavallisia sanoja, suuria tarinoita.
Samuli Putron musiikin on sanottu kertovan tavallisista ihmisistä. Sen lisäksi konsertin kappaleita yhdisti arjen yläpuolelle nostava pienten hetkien ja yksityiskohtien kauneus ja koskettavuus. Ei ihme, että Samuli Putro sai Juha Vainio -palkinnon vuonna 2012. Se myönnetään vuosittain merkittävälle suomalaiselle sanoittajalle.

Samuli Putron lavapresenssissä oli havaittavissa aitoa esiintymisen riemua. Se myös sanottiin ääneen välispiikeissä, jotka yltyivät paikoin saarnaksi pelosta ja identiteetistä. Yleisö lauloi mukana myös uusimmat, tänä vuonna julkaistut kappaleet, kuten Sydän hakkaa ahneesti. Konsertin loppuun oli taktisesti jätetty tunnetuimmat ja odotetuimmat kappaleet. Olet puolisoni nyt huipensi illan. Yleisöä hemmoteltiin peräti kahden laulun encorella, joista viimeisenä kuultiin 2000-luvun klassikoksi noussut Elämä on juhla. Konsertti oli häkellyttävän intensiivinen ja silti intiimi elämys.

Kritiikki näkyy! tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön kolmivuotinen hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa. Tämä arvostelu julkaistaan myös osoitteessa kritiikkinakyy.fi

Takaisin Jutut -sivulle