Mainos

Seppo Mäki-Penttilän puutöistä huokuu historia

Vaatimattomuus. Se paistaa läpi 70 vuoden paremmalle puolelle päässeestä Seppo Mäki-Penttilästä. Moni ihminen olisi enemmänkin rinta rottingilla, jos hänen itse tehtyjä töitä olisi esillä julkisella paikalla ja vieläpä historiallisesti arvokkaassa Törmänhovissa. Mutta ei Seppo Mäki-Penttilä.
”Lapsenlapset siitä asiasta ovat jo pitkään toitottaneet, että noita töitä pitäisi laittaa johonkin esille. Mutta ei se ole itseäni niin paljon kiinnostanut. Olen sanonut heille, että käykää katsomassa niitä kotonani. Siellä ne kaapissa ovat”, kertoo Seppo Mäki-Penttilä.

Tosiasia on kuitenkin se, että lähes kaikki Mäki-Penttilän veistämät puutyöt ovat esillä nyt Törmänhovin lasivitriinissä, sillä aika moni veistos on mennyt eteenpäin lahjoituksena sukulaisille. Joku on ehdottanut myös käsitöiden myyntiä, mutta siihen hommaan Seppo Mäki-Penttilä ei ole alkanut.
”Myynti ei kiinnosta. Tuollaisten tekeminen on sen verran isotöistä hommaa. Kyllähän näistä varmasti rahaa saisi, muttei palkkansa verran”.
Puutöitään Seppo Mäki-Penttilä valmistaa Honkarannalla, omassa pirtissään. Työvälineenä hänellä on nahkaveitsi ja puumateriaalina joko mänty- tai kuusilauta.
”Siinä sohvan reunalla istun muovilaatikko verstaana polvella. Laudan syrjästä lohkaisen palasen ja alan vuolla. Pienestä pitäen olen tykännyt värkätä jotakin. Isompana aloin sitten tekemään tällaisia töitä”.

Puutöissä esiintyvät monet entisajan työntekoon liittyvät välineet sekä vanhat rakennukset.

Tällaisilla töillä Seppo Mäki-Penttilä tarkoittaa hyvinkin yksityiskohtaisesti rakennettuja taloja, aittoja, vinttikaivoja ja vanhoja työvälineitä, joiden käytöstä nykypolven nuorisolla ei taida olla mitään käsitystä. Näyttelyn vanhimpia töitä edustaa halkomapölkky ja kirves, jotka Mäki-Penttilä on tehnyt jo 70-luvulla.
”Silloin, kun työskentelin vielä palomiehenä, innostuin tekemään näitä enemmän. Päivystysviikoilla, kun kotoa ei vihtinyt kauaksi mennä, oli aikaa vuoleskella. Ja nyt sitten eläkkeellä töitä syntyy välillä ryppäässä useampiakin”.



Mitään sen erityisempiä malleja ei Seppo Mäki-Penttilä puutöissään käytä. Usein hän saa päähänsä jonkin idean, jota alkaa sen jälkeen pikkuhiljaa työstämään eteenpäin. Joskus työ vie aikaa viikon, joskus kuukauden päivät.
”Esimerkiksi isoimmissa töissä ei aina tiedä, miten ne jatkuvat ja päättyvät. Mutta kyllä niistä sellaisia on tarkoitus tehdä, jotka silmääkin miellyttävät, eikä mitä sattuu”.
Seppo Mäki-Penttilän kaltaiset käsityötaidon osaajat ovat kohta katoava ihmisjoukko. Tämän lauseen allekirjoittaa myös mestari itse.
”Ei tahdo nykyajan ihmisillä olla tällaista taitoa eikä kiinnostustakaan sitä kohtaan. Ja sitten on tällaisia värkkejä, mitä on ennen vanhaan ollut olemassa ja joita nykynuoret eivät osaa tehdä, kun eivät ole niitä koskaan nähneet. No kiikkustuolissa ovat varmaan joskus istuneet”, Mäki-Penttilä tuumii.

Seppo Mäki-Penttilän ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan puukäsityötaidon jatkumisesta suvussa. Siitä huolen pitävät lapsenlapsenlapset.
”Neljättä polvea olevat poika ja tyttö ovat jukerrelleet minun matkassa aina, kun ovat olleet lomalla meidän luona. Olen laittanut heidän työnsä hyllylle talteen. Ihan hyviltä ne näyttävät”.

Takaisin Jutut -sivulle