Silmäkulmat kostuivat veteraanijuhlassa
Lukion ja yläkoulun lauluryhmä esitti veteraanijuhlassa kappaleen Nää maat.
Taukokankaan liikuntasali oli lähes ääriään myöten täynnä, kun siellä järjestettiin torstaina kansallisen veteraanipäivän juhla. Tilaisuuden musiikkiesitykset avasi harmonikansoittaja Tarvo Kantola Äänisen aallot -kappaleella. Lopullisen vaikutuksen yleisöön hän teki Unto Monosen säveltämän Satumaa -kappaleen tulkinnallaan. Harvoin on saanut kuulla yhtä taiturimaista haitarin soittoa kuin torstaina veteraanipäivän juhlassa.
Vuosikymmeniä sotaveteraanien hyväksi toimineet ja heidän perintöänsä vaalineet veteraanijärjestöt ovat lakkauttamassa toimintaansa ja heidän työnsä jatkajiksi on perustettu Tammenlehvän perinneliitto sekä tämän alaisuudessa toimivat perinneyhdistykset ja -toimikunnat. Yksi näiden yhdistysten tehtävistä on osallistaa nuorempaa sukupolvea perinnetyöhön. Taukokankaan juhlassakin sai kunnian esiintyä Oulaisten lukion ja yläkoulun lauluryhmä, joka esitti koskettavasti Antti Kleemolan säveltämän Nää maat -kappaleen.
Kuinka kirsikkana kakun päälle lauloi Oulaisten Seniorimieslaulajat tilaisuuden päätteeksi kolme sävelmää, joista viimeisenä Finlandia-hymnin. Ilman säestystä ja kuoron johtajan Tapani Tirilän johdolla kuoro yltyi sellaiseen suoritukseen, jolla se sai kyyneleen useamman kuulijan silmäkulmaan. Juhlan kruunasi yleisön yhdessä laulama Maamme laulu.
Tilaisuuden juhlapuheen pitänyt Taukokankaan toimitusjohtaja Johanna Patanen muistutti, kuinka merkittävästä ajanjaksosta vuosina 1939 – 1945 oli kyse.
”Talvi-, jatko- ja Lapin sotaan osallistui 600 000 miestä ja 100 000 naista. Joka kahdeksas heistä jäi sille tielle. Kotiin palanneista joka neljäs oli saanut pysyvän sotavamman. Sodat jättivät jälkeensä noin 30 000 leskeä ja 50 000 sotaorpoa”, kertoi Johanna Patanen.
Sotaveteraanien keski-ikä on 98 vuotta. Heitä on jäljellä 2600. Taukokankaalla elää tällä hetkellä vielä kaksi veteraania ja viisi sotainvalidia. Sotavuosista on jäänyt jäljelle paljon aineistoja, tarinoita ja kuvia, joita Johanna Patasen mukaan on ensiarvoisen tärkeää välittää eteenpäin tuleville sukupolville.
”Kun veteraanisukupolvi siirtyy kohta ajasta ikuisuuteen, on meidän sukupolvemme velvollisuus jatkaa perinnetyötä ja pitää huolta siitä, että perinne jää elämään”.
Patanen muistutti, että sota on tullut nykypäivänkin sukupolven ulottuville, kun televisiosta näkyy lähes päivittäin kuvia Ukrainan sodasta. Emme kuitenkaan ole kokeneet samaa kuin sotiin henkilökohtaisesti joutuneet veteraanit.
”Se ei ollut uutiskuvaa tai elokuvaa, jota sotiemme veteraanit joutuivat kokemaan. Se oli todellista elämää”.
