Silmukkapiirissä syntyy sukkia ja paljon muuta

Sukkapuikkojen naksutuksen äänestä ei voi erehtyä – meneillään on joka toinen maanantai kirkkoherranviraston kokoustilassa pidettävä silmukkapiiri. Tällä kertaa paikan päälle on saapunut vajaat kymmenen kudonta- ja virkkaustaitoista naista. Vt. diakoniatyöntekijä Ritva Pärkkä toteaa, että vakio-osallistujamäärä silmukkapiirissä on 12 henkilöä. Eräs paikallaolija puolestaan muistaa, että parhaimmillaan piirissä on ollut yli 20 naista. Osa heistä on jo edesmenneitä, mutta on tilalle saatu muutamia uusiakin kasvoja.
”Ja lisää kutojia mahtuu varmasti joukkoon, vinkkaa Ritva Pärkkä, joka on juuri saapunut silmukkapiiriin villalankojen ostoreissulta.
Kudottavien tuotteiden, kuten sukkien, kaulaliinojen, pipojen ja peitteiden materiaalin eli villalangan kustantavat silmukkapiiriläiset osaksi itse. Seurakunnan budjetissa on hieman rahaa toimintaan, ja lankoja on myös lahjoitettu silmukkapiirin käyttöön.
”Villalankoja voi myös tuoda piiriin, jos on itsellä ylimääräisiä”, sanoo Ritva Pärkkä.

Tapaamisten aluksi juodaan aina seurakunnan tarjoamat kahvit. Naiset voivat pistää halutessaan rahaa myös lippaaseen, johon kerääntyneet varat sijoitetaan villalankoihin sekä suomalaisen kummilapsijärjestön, Operaatio Ruutin hyväksi, jolla tuetaan köyhien intialaisperheiden lasten koulunkäyntiä.

Oulaisten seurakunnan silmukkapiirillä on pitkät perinteet. Eräskin osallistuja kertoo olleensa kudontakerhossa mukana jo 20 vuotta. Aikaisemmin Oulaisissa oli kaksi kudontaan ja virkkaamiseen keskittynyttä kerhoa, Petroskoipiiri seurakuntakodilla ja Äiti Teresa -piiri Ranta-Väinölässä, mutta paikan purkamisen jälkeen kerhot päätettiin yhdistää silmukkapiiriksi.
Silmukkapiiriin kuuluvilla ammattilaisilla ei kuulemma ”nokka paljoa tuhise”, kun he kutovat yhden villasukkaparin valmiiksi.
”Eilen illalla aloitin tämän sukan kutomisen ja nyt olen jo kantapäänkin tehnyt. Yleensä istun telkkarin ääressä ja kudon. Olympialaisten aikana tuli muutamat sukat tehtyä”, nauraa eräs silmukkapiiriläinen.
Pahimpana korona-aikana ei silmukkapiirikään päässyt kokoontumaan, mutta tämä ei estänyt kerhoon kuuluvia jatkamasta villasukkien kutomista. Kerhotilan kaapeissa säilytetään silmukkapiirin kutomia tuotteita ja Ritva Pärkkä nauraakin, että vaikka kaappi oli vielä joulun jälkeen aivan tyhjillään, ei sinne enää mahdu juuri yhtään uutta kudontaa.

Sellaista vanhainkotia ei Oulaisista taida löytyä, jossa asukkaiden käytössä ei olisi silmukkapiirin kutomia peittoja tai sukkia. Kerholaisten osaaminen ei rajoitu ainoastaan niin sanottuihin tavanomaisiin kudontoihin. He kutovat myös lohtuhuiveja, joita papit antavat sureville leskille sekä kastesukkia, jotka junasukkinakin tunnetaan. Näitä erikoisen mallisia sukkia jaetaan joka vuosi aina tammikuussa edellisvuonna Oulaisten seurakunnassa kastetuille lapsille.
Ritva Pärkkä muistuttaa, että silmukkapiirin tekemiä tuotteita on kaikilla mahdollista ostaa itselleen tai lahjaksi toiselle. Diakoniatyö myös lahjoittaa villasukkia aina EU-ruoka-apujaon yhteydessä.
Kerhoon toivotetaan tervetulleeksi kaikki kutomisesta kiinnostuneet.